Tänään päästiin parin viikon tauon jälkeen Marken iltapäiväaksoihin. Vettä satoi ihan kiitettävästi, mutta onneksi ei ollut kylmä. Jotenkin se märkyys ja hiekkaus käsissä on vaan niin epämiellyttävää. Onneksi sade taukosi oman koulutusvuoroni ajaksi, että ei tarvinnut koko 3,5-tuntista viettää sateen piiskattavana.

Tehtiin paria ratapätkää, joita oltiin ainakin osittain tehty Luun kanssa jo aiemmin, kun taannoin oltiin ainoat treenaajat ryhmässä. Se oli juuri se once in a lifetime -treenikerta, kun tehtiin jopa 20 esteen rata nollana. Juu, ei toistunut :D

Suurin ongelma olivat rimat, joita roiskui aika tiuhaan tahtiin. Radat olivat vauhdikkaita ja vauhdin kiihtyessä ne ovat aina herkemmässä. Pari rimaa oli 50 sentissä, muut jonkun 35-40 cm. Ensimmäisellä kierroksella tippuivat juuri korkeammat, mutta eihän se siitäkään ole kiinni. Toinen vaikeus oli keppien aloitus, n. 90 asteen avokulma okserilta. Luu ryysi taas hirveällä vimmalla kakkosväliin (tai pidemmällekin), kun ei vaan pystynyt. Sama kepeillemeno oli molemmilla radoilla, eikä saatu sitä varmaan kertaakaan onnistumaan radan yhteydessä.

Ohjauksellisesti ei sen sijaan ollut ylitsepääsemättömiä ongelmia. Okserin takaaleikkauksella kääntyi väärin, putken jälkeen tuli ohi hypystä (katsoo putkesta tullessaan vaan mua) ja parit kurvit menivät pitkäksi. Niisto toimi hienosti, kääntyy ihanan pienesti. Ja putkiin irtoaa :)

Kun seuraavan tunnin ryhmä ei saapunut paikalle, jäin vielä treenaamaan "vähän keppejä". Hinkutin sitä kepeille menoa niin kauan, että sain sen onnistumaan kolmen esteen takaa. Kerran laitoin lelun ekaan väliin, monta kertaa otin ilman vauhtia, triljoona kertaa ärähdin ja kerran suutuin ihan tosissani ja ajoin Luun pois. Kunnon suuttumisen jälkeen alkoi sujua. Vaan on se kyllä sitkeä, jaksaa yrittää uskomattoman monta kertaa väärin. Sitä "kepkep!" - "Ei!" - "kepkep!" - "Ei!" -jankutusta voisi varmaan jatkaa loputtomiin, kun koira vaan jatkaa ja jatkaa... Nyt on vahvistettu vääriä aloituksia niin paljon, että joudutaan tekemään onnistumisia aika pitkään :D

Halusin tehdä vielä myös sitä putkesta hypylle irtoamista. Laitoin palkan paristi hypyn taakse, jonka jälkeen alkoi sujua. Rintakehää piti silti kääntää hyppyä kohti, lähtee vielä niin helposti liikkeen perään. Ongelmaksi tällä pätkällä päätyikin sitten tästä hypystä seuraava, jolle tein ennakoivan valssin. Rima alas, aina! Roiskaisi tosi rumasti. Koska en vaan voinut luovuttaa, tätäkin hinkattiin aika kauan. Lopulta saatiin mentyä pätkä alusta asti (kaikki kuusi estettä) niin, että se viimeinenkin rima pysyi.