Ja tokotreeneihin, lauantain uudet jutut mielessä.

Luu teki ensin ohjatun suuntia, joihin sitten kuluikin melkein koko vartin vuoro... Kapulat pistettiin reunoille huonosti tyrkylle, vasen puomin päähän ja oikea siivekkeiden viereen. Treenikaverit hengailivat merkin ja kapuloiden välimaastossa. Luu pisti homman ihan ranttaliksi. Vasen löytyi jo toisella yrityksellä (ja sitä nostaessaan Luu tietenkin kompuroi puomiin...), mutta oikea oli tosi vaikea. Ei nähnyt sitä, joten alkoi singota vaan aivottomana keskikapulalle. Hyvä kun ehdin käskyä sanoa, niin oli siellä jo. Meni myös ruutuun säätämään. Sitten alkoi myös jättää noudattamatta pysäytyksiä. Tästä pisti sitten pitää jo puhuttelua. Ja sama homma monta kertaa, vaikka oli jo korjauksen kautta käynyt hakemassa kapulan. Saatiin me se lopulta onnistumaan ilman merkittävää tehtävän helpottamista (liikkuri kävi välillä näyttämässä kapulaa).

Näitä siis jatkamme vielä... ;) Ensi kerralla voisi tehdä kuitenkin vähän helpomman. Treenikavereista ei hirveästi välittänyt, joskin kontaktin tarjoaminen ennen merkkiä alkoi vaikeutua, kun tarkkaili meininkejä. Tai sitten oli vaan siinä kaahotuksen lumossa. Merkille meni ihan hyvin, vaikka Kati riekutti Intoa lelulla :)

Loppuaika käytettiin kontaktihäiriötreeniin, jota ei olla tehty aikoihin. Luu muisti pelin säännöt kyllä heti ja lukkiutui kuplaansa. Sain pyytää treenikavereita jo ihan tosissaan yrittämään. Lopulta Luu herpaantui kääntämään päätä, kun Kati tuputti namia kuonoon kiinni. Ja kun Maiju tönäisi mua. Siinä Luu oli kuulemma kyllä näyttänyt vähän siltä, että "Tönäisepä vielä, niin puren" :D Katin platz-käskytys on ennen ollut vaikea, mutta nyt ei mennyt siihenkään.

Paikallaoloista ensin istuminen, sitten makuu, molemmat vajaina. Hyvin kaikki.

Kun Luu-parkaa (heh) oli jo kiusattu ja haastettu niin paljon, niin loppujutuissa tehtiin kaikkea hauskaa paljolla palkalla. Ensin muutamat sivulletulot uusilla kriteereillä (näitä toki tehtiin jo ohjatun ym. yhteydessä). Muutamaa piti jäädä miettimään, mutta kyllä meillä molemmilla alkaa olla joku käsitys. Ja näin erikseen tehtynä Luu tekikin pääasiassa tosi hyvällä asenteella. Paikkaa olen auttanut taaksepäin ja pystymmäksikin namilla, eiköhän sekin siitä.

Muutama ohjatun palautus pulloavulla. Nyt ei tehnyt ihan yhtä hyvin kuin launtaina, mutta katsotaan. Kaatoi pullonkin muutaman kerran ja pääsiin siitä voivottelemaan. Oikealta jyrkästi tullessa yritti korjata liikaa, joten siinäkin pidin pulloa nyt vasemmalla. Voisi kyllä koittaa kahdella.

Metallilla tehtiin pari palautusta ja sitten pitoa. Kapula suussa puomia, kapula suussa seuraamista, kapula suussa kuuntelutreeniä (merkkiä, kaukoja, kiertoa, ruutua...). Hyvinhän se pitää, varsinkin vauhtijutuissa. Lähempänä tehtävät on olleet vaikeampia, mutta nyt pystyi tulemaan väliin ja seuraamaan.

Kaukoja ja peruuttelua, välimatkaa parhaimmillaan ehkä kymmenen metriä. Teki tosi kivasti! Pari täydellistä istumistakin! Se on siis mahdollista tuollakin alustalla.

Jälkkäriksi Luu sai tehdä vähän puomia, kun se sattui olemaan koottuna. Tehtiin jyrkät (n. 90 astetta) lähestymiset molemmista suunnista. Oikealle teki tosi nätisti, vasemmalle yritti oikoa ja tappaa itsensä tippumalla ylösnousulta. Se tehtiin sitten kerran ohjurin kanssa.