Päästiin Nipsun kanssa pitkästä aikaa valkkuryhmän treeneihin. Viime kerta jäi väliin Piiran takia, sitä edellisenä koulutin ja sitä edellisenä oli kisat. Kuukausi sitten siis edellinen kerta, hui! Esa oli koulutusvuorossa ja teemana oli rääkki, tällä kertaa aika positiivissävytteisenä. Meillä oli pikkujoulu-knock-outit :)

Ehdittiin tehdä vissiin neljä tai viisi rataa (hyvä, mutta lyhyt muisti!), jotka koostuivat erilaisista hyppysuorista ja suoran päässä olevasta putkesta. Parit arvottiin aina joka kisaan erikseen, finaaliin asti pääsi välierästä tai arvalla :) Muu porukka alkoi jo lopussa olla epätoivoinen, kun Outi ja Olli voittivat kaikki. Syviä huokauksia kuului aina, jos Olli arvottin alkueräpariksi ja sabotointikeinoja pohdittiin :D Nipsu taisi pistää parhaiten kampoihin, makseilla ei ollut mitään jakoja ;)

Eka kisa voitettiin Nipsun kanssa. Ne olivat Ollin kanssa finaalissa maalissa ihan rinta rinnan, mutta Ollilla tippui yksi rima. Tässä radassa oli kaksi takaakiertoa, tein molemmat pyörityksillä.

Tokalla radalla hävittiin alkuerä (Islalle?). Olin jättänyt maaliin lelun... Loppusuoralla piti tehdä yksi takaakierto sivussa olevalle hypylle, mutta Nipsu painoi suoraan maaliin perävalot vilkkuen. Seuraavissa pidin lelun taskussa.

Loput hävittiin aina Ollille, millä kierroksella nyt sitten satuttiinkaan se kohtaamaan :) Parhaimmillaan jäätiin vaan joku puolikas koiranmitta, molemmat olivat jo maalihypyllä yhtä aikaa. Mutta jäätiin kumminkin, hitsit! :D

Vika jäi vähän kaivelemaan. Siinä oli neljän hypyn suora, jotka mentiin kaikki takaa, sitten käännös putkessa ja suoraa takaisin. Sovittiin siinä tutustuessa porukalla, että kaikkien pitää ohjata ne neljä takaakiertoa eri tavoilla, ei siis saa tehdä esim. neljää niisto-persjättöä putkeen. Mä tein pakkovalssin, niisto-persjätön, saksalaisen ja niiston. Välierässä saatiin taas Olli vastaan. Nipsulle tuli kiellohko (selkeä töksähdys) kakkosella ja hävittiin lopulta ehkä yhden esteenvälin verran. Siihen töksähdykseen kului aikaa, joten luulen, että tällä radalla olisi ollut parhaat saumat voittaa (lähes) voittamaton Olli :)

Hauskat treenit oli kyllä. Nää kisat saa aina fiiliksen ja yrityksen hyvin kattoon, ja kun radatkaan ei ollut liian vaikeita, niin sai mennä kunnon tsempillä. Eräänlaisesta nollatreenistäkin tämä meni, eikä meillä sitä yhtä maaliin karkaamista lukuunottamatta tullut yhtään virhettä. Pari myöhästynyttä ohjausta sen sijaan sain pelasteltua :)

Niin, ja saatiin toka palkintokin vielä, lakua!

Kotimatkalla ajoin Hermialle katsomaan, olisiko siellä joku parkkis tokoilukunnossa. Olihan siellä. Aika liukkaaksi aurattu, mutta sudittiin se mikä sudittiin.

Alkuun seuraamista. Semmoinen kisamainen setti. Lopetin ja palkkasin juoksukäännökseen vasemmalle, kun teki ihan sairaan hyvin! Oli maanantaiset tehotreenailut ihan muistissa!

Luoksetuloa. Ensin yksi kokonainen, seisomiseen vartaloapu. Hyvä stoppi, mutta toki tuolla alustalla kelpasi liirailla. Maahanmeno oli huonompi, liirasi ensin vauhdin pois ja painui vasta sitten maihin. Tein maahanmenoja lisää ja jäi jopa kokonaan seisomaan...! En tiedä, eikö se vaan osannut tuolla liukkaalla alustalla jotenkin tehdä...? Läheltä onnistui aina hyvin ja lopulta vauhdistakin. Seisomista voisi vahvistaa vielä ennen lauantaita, ettei käy vanhanaikaisesti.

Idaria. Laitoin ihan merkitkin. Ensin läpi (sanoin käskyn)-S-I ja sitten M-I-S. Kaikki asennot hyvin. Tokassa piti ottaa maasta liikkeelle lähtö uusiksi, kun lähti aluksi mopo keulien.

Muutama merkki (eri suunnissa) palkaten ja sitten ohjattua. Vasen eteentuloon asti, hyvin. Sitten oikean tuontia ensin kapulaa heitellen. Ehkä kerran tuli vinoon, sen jälkeen alkoi selvästi ajatella ja viimeistään suoristi asennon tultuaan ensin vinoon. Palkkasin vain kerrasta kunnolla tehdyt. Haettiin sitten oikea liikkeenäkin ja tuli paremmin. Jes! Alkaisko raksuttaa...? Lelunpalautusleikki on ollut kyllä hyvä apu näihin. Se on varmaan auttanut Luuta oppimaan tuon uusinnan ja korjaamisen merkityksen :)

Tunnari. Laitoin taas namialustan. Rivissä kymmenen kapulaa. Oli aika erikoinen. Ensin ei mennyt nameille, vaan haisteli muutaman kapulan. Sitten kävi syömässä namit, mutta ei todellakaan aloittanut haistelua, vaan lähti kaarrottamaan kapuloiden taakse. Vilkaisi tässä kapuloiden takana ollutta merkkiäkin. Sitten näytti haistelevan hyvin, merkkasi oman moneen kertaan, mutta ei voinut nostaa. Nuuski sitä ihan sen näköisenä, että ei vaan ollut varma. Oma oli erilaista puuta, semmoista tikkuista ja ehkä jo vähän lahoamispisteessä. Oisko hajussa sitten vaan ollut jotain erikoista? Hyvin piti kuitenkin hermo ja päätyi lopulta tuomaan sen oman.

Oli sitten pakko tehdä toinen. Nyt en laittanut nameja. Aloitti rivin vasemmalta, pysähtyi omalle (kolmas tai neljäs vasemmalta) ja palautti sen laukalla. Ihan perfecto! :)

Kaukoja sitten vielä. Tehtiin kolme kisasarjaa, kaksi koko liikkeenä, kolmannen palkkasin jostain maahanmenosta. Maahanmenot näytti olevan järjestäen hyviä, seiso-istuissa liikkui taas varmaan kaikissa sen n. tassunmitan. Muut hyviä. Tehtiin sitten vielä tekniikkaa lähempää, yksittäisiä ja lyhyitä sarjoja. Asenne on kyllä super, pitäisi muistaa olla siihenkin tyytyväinen kaikkien koomailujen ja vaikeuksien jälkeen!

Ja niin oli treenihallilla pettymyksekseen vain lenkeille päässyt bordercolliekin tehty onnelliseksi.