Eilisissä valkkuryhmän treeneissä teemana oli rääkki ja koutsina Pekka. Tehtiin 41 esteen rataa neljällä kierroksella. Ensin tutustuttiin ja mentiin 10 estettä. Sitten tutustuttiin seuraavaan kymmeneen esteeseen ja mentiin koko 20 estettä jne., kunnes vikalla kierroksella mentiin kaikki 41 estettä. Alkurataan ei saanut tutustua enää uudestaan, joten fysiikan lisäksi rääkättiin muistia. Ilma oli jotenkin tosi raskas, ja vaikka jalat olisivat jaksaneet, niin happi loppui. Kaikki valittivat samaa, että tuntui, kun ei saisi vedettyä kunnolla henkeä. Kyllä noiden pidempien pätkien jälkeen vähän huippasikin...

Ekassa pätkässä oli meille yksi vaikea kohta, jota en saanut ikinä toimimaan. Välistävedosta olisi pitänyt ehtiä pidemmälle työntämään koira pituudelle, mutta en vaan ehtinyt ja tässä tuli aina joko virhe tai hirveä säätö. Kolmoskierrokselle vaihdoin lennosta suunnitelman (tutustumatta siis) takaaleikkausvalssiksi, mutta ei sekään toiminut. Ilman virhettä sevittiin kyllä, mutta ihan kamalalla pelastelulla.

Tokassa pätkässä takaakiertopäällejuoksupyörityshässäkkä sujui hyvin, vaikka se vähän epäilytti. Ehdin kuitenkin oikein hyvin. Keppien jälkeen tein pakkovalssin muurille, ja siinä ärsytti, että joka hemmetin kerta Nipsu luki sen muurin ennen kuin ohjasin. Hyppäsi siis, vaikka olin vielä merkkaamassa. Nipsun tapauksessa estehakuisuus on aina positiivista, mutta silti. Tätä olisi tehnyt mieli treenata vielä erikseen, mutta koira oli niin poikki vikan radan jälkeen, etten halunnut tehdä sillä enää estettäkään. Tällä pätkällä oli myös haastava kepeillemeno. Pitkähkö kuljetus avokulmaan, niin että matkalla oli muuri ansana. Ekoilla kerroilla tässä säädettiinkin kaikenlaista, mutta vikoilla kierroksilla toimi, kun vein vaan apinanraivolla kohti keppejä.

Kolmannesta pätkästä päästiin kerrasta virheittä. Tein ex tempore yhden persjätön, kun olinkin niin edellä ja sitten meinasin olla putkella hukassa, että kumpaan käteen se koira piti ottaa. Muistin viime hetkellä.

Sillä vikalla kierroksella alkoi jalka painaa molemmilla. Näin jo alkuradasta, että Nipsu hyytyy ja olin vähällä keskeyttää. Se tiputti monta rimaa ja teki pari kieltoa mun mielestä normaalia helpommin. Loppuun asti taisteltiin kuitenkin ne pari virhettä korjaten. Vika 11 esteen pätkä taisi mennä virheittä, mutta se oli kyllä helpoinkin. Radan muistamisen kanssa ei ollut mitään ongelmia, lukuunottamatta yhtä putkea, jossa piti pari kertaa arpoa, että miten päin siinä pitikin kääntyä.

Sitten vaan koiralle palautusjuomat naamariin ja kunnon jäähdyttelylle...