Perjantai-iltana tokoiltiin tuttuun tapaan Tallilla. Oltiin Maijun ja Miinun kanssa vaan kolmistaan, myös valkkuryhmäläisiä oli kolme.

Ensin paikallaolot. Istumisessa Luulla löjähti toinen lonkka vähän leväälleen. En huomannut, jäikö niin, vai valuiko kesken istumisen. Muuten hyvin.

Makuussa skarppasi hyvin, vaikka ennen meitä tuli kaksi platz-käskyä. Maahan jalka-avulla, mutta toinen tassu jäi taas mutkalle. Ylösnousu oli pikkuisen jähmeä.

Paikallaolojen jälkeen Luu sai tehdä palkaksi muutamat kepit ja kuumui tästä ihan kiitettävästi. Jatkettiin tästä suorilta tokoiluun, mikä oli virhe. Luu oli ihan väärässä moodissa, räkytti, eikä keskittynyt kunnolla. Tein ensin jääviä hillumisesta. Luu teki ihan mitä sattuu asentoja. Seisomista ei pystynyt tekemään oikein mitenkään. Siitä sitten istuminen koemaisesti. Jäi seisomaan, kaksi kertaa. Sitten muistuttelin istumista erikseen ja kolmannella yrityksellä onnistui.

Tässä vaiheessa vein Luun huilimaan ja otin muita juttuja vasta viimeisenä.

Ne muut tehtävät jutut olivat yllättäin luoksetulon jätöt ja tunnari. Luoksetulojutut ovat kyllä menneet eteenpäin, asenne on parempi. Mutta edelleen Luu saattaa yhtäkkiä mennä koomatilaan ja valua maahan jähmeästi. Nyt se tapahtui sellaisilla toistoilla, joissa olin päättänyt olla palkkaamatta maahanmenosta, eli jotenkin oma olemukseni on pakko olla erilainen. Pitää vaan treenailla rautakankeilua...

Tunnarissa kapulat ringissä, etäisyys kuutisen metriä, oma kello yhdessätoista. Itse seisoin kasan vieressä. Nyt Luu meni kapuloille vauhdikkaammin, mutta ei mitenkään ryysien. Hyvin rauhoittui haistelemaan ja tarkisteli jonkun aikaa ennen oman nostoa. Tuota kapuloille menoa pitää nyt tarkkailla.

Tunnarin jälkeen jatkettiin suorilta yhtä aikaa muiden kanssa. Tehtiin paaaaljon seuraamista pätkissä. Kivaa oli se, että hinkuttamisella Luu ei alkanut säätää, painaa tai edistää yhtään enempää. Muutenkin tuntuu taas vaihteeksi, että seuraaminen on matkalla oikeaan suuntaan.

Noutojutuista ensin nostoja metallilla. Sen kanssa malttaa kyllä tehdä niin paljon paremmin, kiersi tosi vaikeillekin. Kerran palkkasin kontaktista, kun tarjosi sitä niin hyvin. Sitten tuonteja puisella hypyn kautta. Jätin Luun ja kapulan toiselle puolen. Nää oli hyviä. Tuli suoraan, vaikka jätin vähän vinoon. Toki hyppy auttaa suoristamisessa.

Lopuksi kiltti Maiju suostui auttamaan nopeissa laatikkotreeneissä. Puomi vielä maassa. Luu kiersi siivekettä. Nyt tehtiin vedättämistä ja ihan hyvin onnistuikin. Lujaa juokseminen edellä on vielä vähän vaikeaa, mutta senkin kesti jo paremmin kuin viimeksi.

Tuittu ei ehtinyt tehdä kuin pari vauvakontaktia, eli maassa olevaa puomin alastuloa ;)