Keskiviikkona oli Luun vuoro päästä aksatreeneihin. Rata oli vissiin muokkaus jostain Timo Liuhdon treenistä. Haastavahko paperilla - ja livenä, ainakin Luun kanssa.

Yhdessä kohdassa alkupuolella Luu tiputti yhtä rimaa hyppysuoralla AINA, jos satuin vilkaisemaan muualle. On se niin armoton, että välillä turhauttaa. Vaikka ei tarvitsisi kuin ihan yksinkertaisesti pitää katse koirassa... En vaan taida sitäkään oppia koiran eliniän aikana.

Yksi kohta oli sellainen, että luovutettiin jo ekalla kierroksella. Ja aika monta kertaa yritettiin. Ja siirrettiin yhtä hyppyäkin, kun se vaikutti ihan mahdottomalta suorittaa. Kun selvittiin ekasta haasteesta, olin myöhässä seuraavasta jne. Muuten rata kulki ihan kivasti, saatiin kaikki muut pätkät onnistumaan. Keinulla taas nihkeilyä, palkkailin sitä aika paljon.

Tokan kierroksen loppuun koitettiin vielä sitä "mahdotonta" - ja se onnistui ykkösellä. Onneksi yritettiin vielä, sillä jäihän se luovuttaminen vähän mieltä kalvamaan ;) Joskus tekee hyvää pitää pieni ajatustauko vaikeista kohdista. Ja väsyttää koira, jolloin se ei kulje niin raivolla ja kovaa :D

Kotimatkalla poikettiin tokoilemaan lähikentälle. Jotain koitettiin tehdä, mutta Luun paras terä taisi jäädä melkein 20 min kestäneeseen aksatreeniin.

Idaria tehtiin liikkeenä, mutta pointti maahanmenoissa. Teki ensin huonoja, mutta parani lopulta, kun sitkeästi korjailin.

Luoksetulojuttuja maalinkierrolla. Näissä jäi ainakin maahanmenossa istumaan...? Ja stopeista sivulletulot oli aika plääh.

Tunnarissa rinki. Nosti oman kohdalla, mutta jatkoi haistelua se suussa...?! Keskeytin ja ihmettelin kovasti, mitä se oikein meinaa... Uusinnalla teki hyvin.

Kaukoja kierrolla. Nyt jotain ihan kivoja, mutta pientä jähmeyttä näissä meinaa ilmentyä. En oikein tiiä.