Keskiviikkona oli tosiaan Luun treenivapaa. Pidettiin muutenkin lepopäivää ja tehtiin normaalia lyhyemmät lenkit. Mulla oli agivalkussa koulutusvuoro, joten Nipsukin joutui huilimaan tahollaan.

Tänään treenattiin sitten koko rahan edestä (ja vähän ylikin) Kana-areenalla. Tämä olikin nyt talven viimeinen varattu vuoro. Kiitos kaikille seurasta, mukavaa on ollut! Vaikka jostain syystä meillä menee tuolla treenit aina tosi huonosti. Tai siis vähintään yhdessä liikkeessä tulee jotain ihan ihmeellistä.

Ekan kierroksen alkuun seuraamista. Tein omaan tahtiin suoraa kentän päästä päähän, normia ja hidasta, ja muut liikkuroivat. Sitkeässä se reagointi on. Varsinkin Katjan "juoksuun mars mars!" -käskystä alkoi joka kerta häntä vispata ja kroppa elää, kun se oli muka niin hianoo. Itse en nää noita ollenkaan, joten odottelin vaan, että joku sanoo, kun voin palkata. Aika kauan sai odottaa.

Luoksetuloa. Eka stoppi tosi huono, moitin ja uusittiin. Sitten yritti paremmin, mutta ei tehnyt kyllä parhaasti. Palkka tästä kuitenkin. Kolmas vielä läpi loppuun asti.

Sitten koitettiin kaukoja. Ekaa maahanmenoa ei taas voinut tehdä kunnolla, sen jälkeen ok. Istumisia lähempää, eikä onnistunut. Vinottaa vaan enemmän ja enemmän. Kokeiltiin "esteitä" kääntymisen estämiseksi, mutta ei toiminut, kun Luu alkoi vaan väistää niin kynää kuin tunnaripalikkaakin. Ja kun laitettiin esteet molemmin puolin, takatassut elivät joka tapauksessa. Tähän pitää miettiä nyt joku juttu. Ahistaa, kun istumiset alkoi olla jo hyvällä mallilla, ja nyt ei taas onnistu millään. Loputon suo nää kaukot. Ongelma on musta pitkälti asenteessa, Luu vaan tekee ne vaihdot niin hätäisesti.

Ruutua. Parit palkkaukset aloitukseen. Merkillä pysyi nyt hyvin ja ruutuun meni (tuplakäskyllä) hyvin. Ruutu oli nyt ovipäädyssä, joten takana oli enemmän tilaa ennen seinää. Sekin ehkä helpotti.

Toisessa setissä noutoja. Tää piti olla nopeampi kierros, mutta sitten siinä tulikin kaikenlaista...

Tunnari ylimatkalla. Sahasi, puutuin, sahasi ja toi lopulta väärän. Tätä sitten vähän pohdittiin ja testailtiin. Kokeiltiin pysäyttämistä ennen kapuloita, mutta ei vaikuttanut ainakaan noin lyhyellä odotuksella. Sahaamisen puuttuminen pitäisi ainakin muuttaa ja pistää Luu hetkeksi maahan. Nopea keskeytys ja toruminen vaan nostavat (niin, pitäishän mun jo tietää...) ja lisäävät sahaamista. Tääkin on nyt mietinnässä...

Ohjatussa ensin merkillä kuuntelua ja suunnat vauhtipalkoilla. Kutsuin merkiltä luokse, oli vähän kysyvän näköinen, mutta tuli. Nostoissa ei ongelmaa. On musta nyt jo paremmalla ajatuksella merkillä.

Sitten pari palautusta läheltä, sitten liikkeenä. Tässä yritti sitten vasemmalle mennessä kerran keskelle. Lähti vasempaan, mutta kaarsi keskelle. On se herkässä. Palautukset ok. Oikealta heti inasen vino, kun olin huonosti sijoittunut merkkien kanssa. Ei siis tarvinne häivyttää apuja vielä ihan hetkeen...

Loppuun metallia. Koitin yhdistää pitkän noudon hyppyyn, mutta ei pystynyt yhtään tulemaan eteen. Meni ihan pasmat sekaisin, kun alkoi jo naurattaa se surkeana päätä roikottava koira-parka, johon sanaa parka on kaikkialla muualla niin vaikea yhdistää... Jotenkin pitää nyt vaan vahvistaa sitä loppuasentoa. Ajattelin aloittaa ihan vaan siedättämällä Luuta siihen, että päätä voi pitää ylhäällä, vaikka metallikapula on suussa. Ei, tämä ei ole sille selvää... :D

Tuittu sen sijaan tekee metallinoutoa nykyään paremmin kuin koskaan. Täysin ongelmitta nousee ja palautuu Luun keskikokoinen metalli :) Tuittu teki nopsaan myös seuraamista, kaukoja ja kiertoa lopussa, kun keräiltiin kamppeita.

Paikallaoloista tehtiin pelkkä makuu. Alas ja ylös ok. Vähän vinolta se tosin näytti, kun piilosta katselin.