Taas on muutama päivitys rästissä. Keskiviikkona ja torstaina liideltiin Nipsun kanssa ja tänään vihdoin tokoiltiin Luun kanssa. Luulla olikin pari ankeaa treenitöntä päivää, mutta yllättävällä ymmärtäväisyydellä se osaansa suhtautui. Makoili vaan. Luu on niin rauhallinen.

Keskiviikkona siis valkkuryhmän treenit. Teemana rata, Laura koutsasi. Ensimmäinen rata oli muunnelma EO:n maksien finaalista. Tuo keinu-putki-hässäkkä tuntui sitäkin ärsytävämmältä, koska noilla linjoilla puomin leijeröinti ei ollut varsinkaan meille mikään todellinen vaihtoehto. Kisoissahan sujuvimmat suoritukset tehtiin sitä kautta. Ei kyllä saatu sitä onnistumaan toista kauttakaan. Ensimmäinen kierros mentiin kisanomaisesti ja toisella hinkattiin. Oli Nipsun vuoro olla ekana (se on ainoana mininä maksien seurassa aina eka tai vika), eikä saatu kyllä juonesta mistään päin kiinni. Aivan järkyttävää räpellystä. Eikä muuten mitään, mutta en vaan kestä enää yhtään noita Nipsun putkijäkityksiä, pinna palaa heti. Ja Nipsu ei siis mennyt a) nelosputkeen b) kasiputkeen. Tein nelosen pakkovalssilla, mutta Nipsu ei vaan voinut mennä nenän edessä olevaan putkensuuhun. Tätä virhettä se ei onneksi toistanut.

Keinu-hässäkkä kaatui jo siihen, että Nipsu ei jäänyt 2on 2offiin. Se ei vaan pystynyt, kun keinu ponnasi niin voimakkaasti takajalkojen alta pois. Tehtiin tätä sitten niin, että joko minä tai Laura pysäytti keinun ja siirryin sitten kaikessa rauhassa asemiin jatkamaan rataa. Putkeenmeno taisi onnistua kerran niin, että menin puomin toiselle puolelle kutsumaan. Mutta tähän kohtaan ei siis löytynyt mitään toimivaa ratkaisua.

Eikä tässä vielä kaikki. Sitten Nipsu kääntyi aalta pois, kun meni vähän huonosta kulmasta. Eikä mennyt kepeille. Keppien jälkeinen loppurata taisi onnistua ekalla kierroksella, mutta seuraavilla kierroksilla Nipsu joko kielsi tai pudotti riman, kun tein takaaleikkauksen kuudelletoista. No, ne eivät ole meidän vahvuuksiamme, toistaiseksi ;) Koitin sen kerran myös ihan perinteisesti kääntäen, mutta Nipsu kaarrotti jonkun verran putken jälkeen. Kyllä tuo olisi ollut paras pystyä tekemään sillä leikkauksella.

Hinkkauskierroksella ei päästy juuri pidempiä pätkiä, mutta sentään jotain. Alun takaakiertoa kellotettiin sekä niistolla että twistillä. Twisti oli aavistuksen nopeampi, mutta niisto oli huono, kun Nipsu aina valui. Treenilistalla ovat nämäkin... Kiltisti tuli kuitenkin hypyn taakse niistokäteen, vaikka näitä ei olla hirveästi tehty.

9-10-välissä säädettiin myös jotain, mutta siinä se suurimmat sitten taisi olla :D

Toisella radalla saatiin vähän parempi mieli, joskaan ei varsinaisesti loistettu silläkään. Ahdasta alkua piti yrittää muutama kerta. Lopulta kierrätin kakkosen sisäkautta, jolloin sain paremman etumatkan ja ehdin jotenkin ohjaamaan seuraavat hypyt. Putkelta pussiin vein puomin leijeröimällä, mikä ei tietenkään onnistunut. Tehtiin kerran palkalla, jonka jälkeen onnistui kerran ilman palkkaa. Seuraavalle kierrokselle se ei kuitenkaan enää kantanut.

Muuten tällä radalla ei mitään ihmeempiä. Mitä nyt yksi hyppy oli jäänyt maksikorkeuteen, eikä Nipsu hypännyt sitä. Vikalla yrityksellä taidettiin tehdä puhtaasti kahdessa erässä, pussista poikki.

Mulla oli omatkin koirat mukana ja otin ne sitten halliinkin virkistäytymään :) Luu treenasi siinä sivussa vähän kontaktihäiriötä ja paikkamakuuhäiriötä. Lentävät lelut oli paha! Lainattiin myös törkeesti tyhjän naapuriradan sivussa olevaa minirengasta ja naksuttelin muutaman toiston. Tuittu joutui kähinnä kaltoin kohdelluksi kun oli vähän väliä takertuneena hihnastaan johonkin ja joutui toisten riepoteltavaksi. Raasu.

Torstaina päästiin taas tuuraamaan Elliä Mouhikselle. Kati oli juuri omien treeniensä jälkeen selittänyt, miten siellä oli ollut kamalan vaikeasti muistettava treenirata. Tämän oli pakko olla se sama. Samaan putkeen mentiin joku neljä kertaa ja sitä rataa. Aluksi tuntui, etten opi sitä ikinä. Mutta kummasti se alkoi loksahdella, kun rauhassa tutustui ja pilkkoi ensin lyhyempiin kokonaisuuksiin. Meillä oli onneksi hyvin aikaa tutustua, kun Aida ja Lilli tekivät vaan kontakteja.

Ensimmäiset kahdeksan estettä päästiin menemään, sitten alkoi takkuaminen. Yritin viedä yhteen suoraan putkeen pakkovalssilla, kun en uskonut Nipsun irtoavan sinne tarpeeksi kaukaa. Se oli kuitenkin niin tuhoon tuomittu yritys, että vaihdettiin suosista suunnitelmaa. Ja Nipsu hakikin putken oikein hienosti! Muutenkin se meni tällä kertaa kaikkiin putkiin, eikä jumittanut ollenkaan! Ota siitäkin selvää. Yhtä kolmen hypyn ja putken kuviota hinkattiin aika lailla. Kolmas hyppy mentiin takaa ja tein siihen lopulta jonkun poispäinkäännöspyörityksen. Ei sille mun säätämiselle varmaan mitään virallista termiä löytynyt, mutta jalat kun olivat mukana, niin saatiin nätti, tiukka kurvi. Vaan olipa vaikeaa.

Yhdellä putken jälkeisellä hypyllä tein pakkovalssin, jossa Nipsu ryysi pari kertaa suoraan hypylle. Tiukalla ohjauksella sain sen sitten tulemaan nätisti ja valssikin onnistui, vaikka melkoisesti sai laittaa tossua toisen eteen... Yksi viskileikkauskin piti tänään tehdä, mutta nyt se ei onnistunut. Tehtiin pari kertaa palkalla ja saatiin kotiläksyjä. Ekalla kertaa käänsin kättä liikaa, jolloin Nipsu kääntyi väärään suuntaan, mutta parin yrityksen jälkeen ohjasin kuulemma ihan oikeaan suuntaan, Nipsu ei vaan osannut lukea sitä.

Aika hankala keppikulma onnistui muuten ihan hyvin, mutta Nipsu lähti aina hakemaan viereistä putkea ja teki pienen kaarroksen. En vaan saanut ajoitettua leikkausta.

Vaikka meno oli tänäänkin tökkivää, jäi kyllä parempi mieli. Noi tommoiset virheet, jotka johtuu vaan radan vaikeudesta ja Nipsun osaamattomuudesta, ei niin häiritse. Niistä vaan opitaan ja saadaan ideoita, että mitä kaikkea pitäisikään vielä treenata.

Tänään oli agilitykouluttajien pizzailta, mutta ehdittiin vielä illalla yhdeksän jälkeen tokoilemaan ;) Muita ei (enää?) näkynyt, joten treenattiin Miinun ja Sannan kanssa kolmistaan.

Aloitettiin paikkamakuulla. Kaksi kertaa Luun oli taas pakko nostella päätään. Vähän jännittää, että jos se tekee samaa kokeessakin, niin miten se reagoi, kun en puutukaan...? Tehtiin vielä erikseen paikkamakuun jättöjä ja paluita. Pari kertaa laitettiin vuorotellen ja kerran yhtä aikaa. Pientä säätöä näissä on edelleen.

Sitten Luu teki taas kontaktihäiriköintiä. Olikin pahat häiriöt, kun Miinu ja Sanna rupesivat leikkimään Luun leluilla :D Luulla oli todella vaiikeaa, mutta jollain sinnillä se pystyi edes vähäksi aikaa skarppaamaan.

Muita juttuja tehtiin yhtä aikaa muiden kanssa. Luu seurasi lyhyitä pätkiä täyskäännöksiin keskittyen. Ihan ok.

Eteentuloja ja sivullesiirtymiä läheltä sekä kierron kautta. Kerran ennakoi sivulletulon, kun odotin tosi pitkään. Sivulletuloissa käännyin aina välillä alta pois. Nää oli ihan hyviä.

Seisomisia katseavulla. Ekan meni maihin, sen jälkeen hyvin. Otin väliin yhden maahanmenon, seisominen onnistui senkin jälkeen.

Ruutua. En käynyt näyttämässä, vaan jätin Luun merkille ja menin ruutunauhalle lähettämään. Kiersi sivusta sisään ja jäi ihan väärään paikkaan. Ei tainnut ihan hahmottaa ideaa. Sen jälkeen näytön kautta kaksi toistoa, oikein hyvin.

Metallinoutoa hypyn kautta, pituuden kepit ohjureina. Tuli suoraan. Muuten oli aika huono ja hidas. Sainkin sitten päähäni tehdä pitkästä aikaa vauhtipalkkaa. Vaihtoi leluun hyvin, joten siinä mielessä ne tuntuivat taas vaihteeksi toimivan. Pari myös kiertämällä. Lujaa Luu ei silti tullut. Ihmetteli varmaan itsekin vähän tätä touhua.

Lopuksi tunnari numerokylttipiiloilla. Taas neljä piiloa, joista yhden takana oma ja muiden vääriä. Hienosti! Palautus tosin taas vähän varovainen. Ja puri. Ei tehty toista kertaa.

Niin, se ranka. Tuittu kävi Inton kanssa torstaina Laioksella. Lanteessa oli taas pientä kiertoa. Vasen takajalka ei ojentunut kunnolla ja oikea koukistunut, eikä Laios ollut heti varma, kummalla puolella vika on. Joka tapauksessa se oli aiheuttanut niskaankin jäykkyyttä. Liikkuvuus palasi ja lanne oikeni käsittelyllä. Ja ongelma oli kuulemma... ööö, oikealla...? Vai kumminkohan päin ne nyt menikään... Joka tapauksessa, ei siis mitään normiagilitykoiran vaivoja vakavampaa :) Luulen kyllä, että Tuittu on vinksahtanut ennemminkin Luun taklauksista kuin harvoista agilitykerroista.