Mulla oli tosi negatiivinen asenne sunnuntain kisoihin. Olin jo epäröinyt ilmoittautumista ylipäätään, koska Helinillä on usein ollut ihan kamalia ratoja (vaarallisia kulmia kontakteille ym.). Ja Luu on tuntunut viime aikoina aika huonolta viedä, viimeksi perjantain treeneissä. Odotin katastrofia, mutta tsemppasin kuitenkin radoille mahdollisimman hyvällä mielellä - ja sain yllättyä positiivisesti! Kaikki radat oli ihan tosi kivoja ja Luustakin löytyi tänään se kiltin agilitykoiran taikanappi. Se tuntui tosi kivalta!
No, nollia ei tietty tehty, vaikka kaikki ainekset niihin oli :p
Eka rata oli meidän parhaita ratoja pitkiin aikoihin. Tuntui sujuvalta, Luu oli kevyt ja kääntyi ihan älyttömän hyvin. Ihan siis jopa kokosi tiukkoihin käännöksiin, eikä edes raivonnut. Päädyssä oli yksi kohta, jossa mietin, että pitäiskö tehdä vastakäännös. Sorruin samaan kuin monta kertaa aiemminkin, eli ajattelin, että kyllä se nyt ilmankin kääntyy... No, ois ehkä vielä kääntynytkin, jos en olisi hypyn jälkeen huiskaissut kädellä putkeen. Lähti sitten hypylle. Note to self: jos arvot, vaatiiko joku kohta vastakäännöksen, niin kyllä, vaatii. Ei kuitenkaan harmittanut, sillä fiilis ratkaisee ja se oli nyt loistava! <3
Toisella radalla fiilis vähän lässähti, mutta ei sekään ihan katastrofi ollut. Kakkosella vaan tuli rima alas ja puomilla Luu jäi jäkittämään :/ Noi kontaktijumitukset ärsyttää tosi paljon. Hyllytettiin kontaktille. Keinun ja aan teki onneksi sen jälkeen ihan ok. Vielä yksi kielto ja lopun oioin, että sain tehdä toisen puomin suoraan vedätyksellä. Se olikin ihan hyvä.
Vika rata oli varsin vauhdikas ja suunnittelin sinne jossain voimaintunnossani kaksi vähän riskialtista persjättöä. Maiju kommentoi radan jälkeen, että nyt kyllä keuli ohjaajalla, eikä vain koiralla :D Ekaan oli plan beekin, mutta putkeen lähetyksessä mulla oli vielä tunne, että ehdin ihan hyvin, joten menin vaan... Niin myöhässä olin, että en todellakaan nähnyt koiraa (ennen kuin se ohitti mut...), kuulin vaan takaa jotain kolinaa (rima vaan) ja horjahdin, kun oli varmaan ihan senteistä kiinni, ettei Luu tullut kunnolla päin. Näin käy, kun kumpikaan ei väistä :p No, onneksi ei käynyt mitään. Hullunrohkeus ei ole fiksua, mutta vähän kuitenkin annan pointseja itselleni siitä, että uskalsin yrittää. Kepeillä harkitsin seuraavan persjätön unohtamista, mutta sitten päätin pieni pelko takaraivossa mennä taas :D Siihen ehdinkin ihan mainiosti! Kymppi tulokseksi ja yli vitosen etenemä, vaikka seisotin hetken puomilla :) Toinen rima tuli hypyllä, jossa Luu ei vaan saanut (/malttanut saada) askeleita sopimaan.
Kommentit