Pikkukoirat pääsivät tänään Markus Laioksen käsittelyyn. Meillä oli aika klo 9 aamulla, ja oikeaan paikkaan oikeaan aikaan pääseminen olikin ihan oma lukunsa. Osa on tarinan jo kuullutkin, mutta noin niinkuin tiivistettynä: nukuin pommiin, olin jo valmiiksi myöhässä, navigaattori ei toiminut ja suunnistin Katin antamilla ajo-ohjeilla ensin väärän kaupungin Hämeenkadulle. Katin ohjeissa ei siis ollut mitään vikaa, olin vain itse sotkenut Riihimäen ja Hyvinkään. Ja mitä noita nyt on. Lopulta myöhästyttiin joku 40 min, mutta molemmat koirat ehdittiin onneksi hoitaa. (Tuli melkoinen minuuttitaksa...)

Tuittu oli oikealta puolelta juntturassa, ja tietenkin lanne vähän vinossa. Laios sai sen kuitenkin aukenemaan hyvin ja Tuitun ryhtikin parani :) Tuittu oli käsittelyssä rennompi kuin koskaan. Ei varmaan nostanut edes päätään välillä, saati sätkinyt tai valittanut. Ehkä siinä ei sitten niin kipeitä paikkoja ollutkaan, mutta se ihan selkeästi nautti. Silmät painuivat kiinni ja välillä se laski toisen etutassun mun kädelle <3

Nipsukin oli aika kiltisti, mutta yritti nostaa vähän välilä päätään ja tuijotella Laioksen touhuja. Se oli jumissa sieltä sun täältä, niskasta ja pitkin selkää. Nipsukin saatiin aukenemaan, mutta tuntuu, että sillä on edessä joka kerta sama juttu. Nipsu on juuri sellainen koira, jossa ei olisi koskaan mitään vikaa, jos sitä ei käyttäisi missään. Vai näyttääkö se esim. radalta siltä, että sillä on ranka aivan jumissa...? Jumiutuminen on muutenkin niin yksilöllistä, ja kun kroppa menee lujempaa kuin pää, niin minkäs teet. Eipä niillä ravilenkeilläkään ihmeitä tehdä.

Laios suositteli vielä uusintakäyntiä ja varattiinkin samalla aika jo ensi viikoksi. Lähden silloin varmaan ajelemaan ainakin kahta tuntia ennen.