Oli niin pitkä viikonloppu, että eilen illalla Luutakin väsytti.

Perjantaina iltakotikisat Tallilla. Kiittelin vuoden alusta voimaan tulleita uusia sääntöjä. Olisi muuten jääneet nämä ja muutamat muutkin kisat juoksujen takia väliin. Nyt saatiin kisata, eikä se kyllä näyttänyt ketään häiritsevän :) Tuomarina oli viime vuonna valmistunut Arto Laitinen. Ihan kivat radat oli.

Ekalla radalla heti kakkoselle kökkö takaakiertovalssi, jossa jäin koiran eteen, kun yritin linjata keinulle. Ihme kyllä, rima pysyi. Nää on hankalia kulmia. Keinu oli eri linjassa hypyn kanssa, joten pakkovalssillakaan ei voinut tehdä. Sitten sujuikin ihan mukavasti. Luu ihan kokosi vastakäännöksessä ja ennakoivassa valssissa :) Okserin jälkeen en ehtinyt/uskaltanutkaan juosta päällejuoksuun, mutta Luu osui oikeaan putkenpäähän. Aan jälkeen ote herpaantui ja tönäisin Luun putken sijasta hypylle. Äh, olipa tyhmä virhe. Ei voinut kuin hakata omaa päätä seinään.

Toinen rata tuntui tosi hyvältä! Kakkoselta vaan rima alas, kun Luu ei viitsinyt nostaa takajalkoja. Muuten meni aika lailla suunnitelman mukaan :) Kontaktitkin ihan kivat. Aa nyt on hidas ja puomilla edelleen fokus liikaa mussa, mutta meni suht suoraan ja alas asti. Ja pysyi, kun tein joka kontaktille kunnon stopit. Spot voitti ja oli Luuta sadasosan nopeampi, joten tiukaksi olisi mennyt voittokamppailu ilman rimanpudotusta ;)

Kivat kisailut kuitenkin! Pienestä ne nollatkin välillä jää kiinni. Video.

Kisoista ajettiin suoraan Jämille Tending-leireilemään. Illalla ei tehty enää mitään muuta kuin pieni lenkki.

Lauantaiaamu aloitettiin jälkimetsässä. Oltiin Riitta K.:n ja Hanna N.:n kanssa kolmistaan. Riitta talloi Luulle jäljen. Pyysin väh. 500-metristä, jotain semmoista se sitten kai oli. Hannan ehdotuksesta laitettiin keppejä tiheämmin, että saataisiin Luu keskittymään. Niitä siis matkan varrelle kymmenen, osa pitempiä ja osa paksumpia. Tunnin taisi vanheta.

Jana oli ehkä joku 15 m? Mietitytti, kuinka vaikea jana Luulle on kauttaaltaan niin avoimessa maastossa, mutta aika hyvin se eteni. Ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Vauhtia oli, intoa oli ja hiki tuli, kun oli niin kuumakin. Mutta hienosti Luu tsemppasi ja jäljesti :) Keppejä nousi tasaiseen tahtiin. Osa kepeistä oli vähän piilossa ja esim. kannon päällä. Tarkasti kaivoi oikean kepin esiin, kun sai hajun. Yksi jäi matkalle, kun Luu teki suoralla jostain syystä kieppauksen puun toiselta puolen. Lopussa tuli sitten jotain häröilyä ja mentiin vikasta kepistä ohi... Tää on niin tylsää, kun haluaisi päästä palkkaamaan koiran hyvästä työstä! Palattiin vähän taaksepäin ja annettiin Luu tehdä töitä. Kyllä se onneksi löysi takaisin kartalle ja nosti sen vikan kepinkin.

Päästiin jäljiltä lounaalle vasta kahden aikaan, joten nopeasti ruokaa naamariin ja sitten tokokentälle. Meidän tokoryhmässä oli Maiju, Anne ja Leena. Siellä todellakin alkoi jo tarjeta, joten tuli oltua ekaa kertaa tänä vuonna t-paitasillaan! Housujakin piti kääriä, kun sortsit jäivät kotiin... Tehtiin pari kierrosta vähän koiria säästellen.

Luu teki kuuntelujuttujaan liikkeissä, kehäänmenoissa ja väleissä. Ekassa setissä seuraamista, jonka seassa jääviä (eri temmoissa ym.). Näissä ei tainnut mokata kertaakaan, mutta seuraamisessa joutuu toki muutenkin olemaan paremmin kuulolla. Varsinkin alussa yritti keulia aika sitkeästi. Laiskahko seuruun treenaus alkaa ehkä näkyä. Ja olihan meillä muutaman päivän tokotaukokin alla.

Sitten ruutua. Hyvin näkee, mitkä liikkeen osat on ns. käsitelty ;) Lähdössä kuunteli, merkillä kuunteli, ruutuun mennessäkin kuunteli jo aika hyvin. Mutta kun käskin ruutuun pysäytetyn koiran istumaan, se meni sitkeästi maahan. Ehkä kolme tai neljä kertaa :D Voi autopilotti... Piti lopulta helpottaa ja tehdä ilman merkiltä juoksutusta.

Toisen setin alkuun luoksetuloa. Tässä tehtiin kutsun sijasta kaukoja. Näissä oli alkuun jotain jähmeilyä, mutta ei sentään lähtenyt tulemaan luokse... Sitten yksi stoppi palkaten, juoksin vastaan. Treenikaverit katsoivat vaan koiraa ja kysyivät, että annoinko vartaloapua, kun oli niin hyvä stoppi... No, ihan pienesti vaan :D Sitten kokonaisena. Teinköhän tässäkin odotteluissa jotain kaukovaihtoja...?

Tunnari. Pysäytin maahan ennen kapuloita, ok. Haistelu ei sitten meinannutkaan sujua kriteerien puitteissa, vaan ohitteli omaa. Oisko kolmannella yrityksellä vihdoin tehnyt hyvin. Nosti kerran viereisenkin. Kentällä tuuli aika kovasti, joten nosti vissiin turhan hätäisesti, kun sai hajun.

Ohjattua. Jotain tässäkin kikkailtiin, oli muistaakseni ihan ok. Ja nyt osasi pysähtyä kapula suussa pudottamatta sitä :) (Tämähän on varsin oleellinen taito...)

Tokoista selvittiin hyvissä ajoin ja ehdittiin ennen iltapalaa tehdä lenkki ja istua mökin terassilla juomassa siideriä. Iltapäivän puheenaihe oli, että mitä meidän koirat joisivat baarissa. Ihme valitsisi jonkun makeimman mahdollisen mansikkasiiderin. Luu joisi olutta.

Seuraavana aamuna jaksoi yllättävän hyvin nousta, vaikka takana oli jo pari lyhyempää yötä. (Väsymys iski pahiten vasta kotona...) Sunnuntai aloitettiin tokoilla. Nyt oltiin samassa ryhmässä Sadun, Katjan ja Leenan kanssa. Hauskat treenit ja aikaa jäi, vaikka treenattiin vaikka mitä.

Rakennettiin ensin pari ruutua samalta merkiltä 90 asteen kulmassa. Uhosin siinä niin reteesti, että tehtiin ihan liian helppo, joten sain Luun kanssa aloittaa ja näyttää ;) Heh, sitten alkoi ihan jännittää, mutta ongelmitta Luu molemmat ruudut klaarasi.

Sitten siirrettiin toista ruutua vinoon lähemmäksi toista. Tässä vaiheessa ruutujen väliin oli tullut myös idarin merkkejä. Nääkin oli Luulle helppoja, huh ;)

Lopulta saatiin sillekin pieni moka aikaiseksi, kun liikkuroitiin ohjattu samalta merkiltä ja lähetin kapulan sijasta ruutuun. Näytti jopa vähän harkitsevan matkalla, mutta päätti suunnata kapulalle. Toista kertaa ei sortunut, kun tehtiin tietty sitten ruutua ja ohjattua vuorotellen.

Näissäkin treeneissä huolehdittiin korvien auki pysymisestä, ettei mennyt ihan juoksenteluksi. Nyt onnistui eilen vaikea ruudun seisomisen jälkeinen istuminenkin. Ja vauhdista istuminen matkalla ruutuun. Pitää taas keksiä uusia juttuja :)

Tehtiin me jotain muutakin. Tunnari oli nyt kerrasta hyvä!

Kaukoja vähän häirittynä. Pää kääntyili jonkun verran ja kevensi sitkeästi vasenta takatassua. Ilme oli kuitenkin jo vähän rennompi eikä lähtenyt väistämään mihinkään suuntaan.

Luoksetuloakin oli pakko tehdä, kun kentällä oli niin ihana pohja. Eka stoppi taas vastaanjuoksulla, sitten yksi kokonaisena ilman apuja. Häiriköt kävelivät pitkittäin ja poikittain matkalla.

Iltapäivällä leirin viimeisiin treeneihin jälkimetsään. Nyt oltiin Elinan, Katrin ja Pekan kanssa. Oli kuuma ja takana paljon treeniä, joten pyysin Luulle vain 500-metrisen jäljen. (Sitä olen koittanut pitää miniminä, vaikka oikeasti Luulle pitäisi varmaan tehdä kilometri+ -jälkiä...) Keppejä seitsemän. Elina talloi. Ehti vanheta reilun tunnin, ehkä 1 h 15 min.

Hanna neuvoi lauantaina vaihtamaan Luulle valjaat, joissa kiinnitys on mahapuolelta. Se kun menee liina kireällä ja joudun jarruttelemaan, niin joutuu tavisvaljailla tekemään vielä ekstrahommaa kiskoakseen kuonoa alas. Kokeilinkin nyt kiinnittää liinan y-valjaiden vatsaremmiin, vaikka siellä ei lenkkiä olekaan. Tuntui kyllä ehkä paremmalta. Liina sotkeutui tosin helpommin Luun jalkoihin, mutta asento näytti vaivattomammalta.

Jana oli taas jotain 15-20 m. Eteni ihan hyvin, vähän leikkasi vasemmalle takajäljen suuntaan. Nosti jäljen kuitenkin oikeaan suuntaan. Janan ja jäljen risteyskohdassa tarkisteli ja pyöri jostain syystä pitkään, mutta sitten mentiin. "Aika innokas" taisi olla Elinan ensireaktio Luusta :D Alussa kaahotuksen tynkää, mutta kepit vaan nousi, joten mikäs siinä... Menokin alkoi jossain vaiheessa rauhoittua ja loppujäljen sain jolkotella ihan rennosti perässä. Yhdessä kohdassa taisi tulla pieni hukka. Luu näytti musta siltä, että ei ole ihan jäljellä, mutta kohta eteni taas varmemmin ja nosti kepin. Edellinen keppi oli kuitenkin jäänyt tuossa säädössä. Muuten ei moitittavaa, hyvältä tuntui. Ja nyt nousi vika keppikin ihan rehellisesti koiran toimesta :) Saldona kuusi keppiä seitsemästä. Hassua, että melkein aina jää yksi keppi, oli niitä sitten kaikkiaan neljä tai kymmenen...

Illalla kotona oli tosiaan takki tyhjä Luullakin. Mutta kyllä meillä kaikilla olikin taas niin mukavaa!