Oikeasti se oli joku jatkokurssi, mutta jännitti ihan kuin olisi menossa ekaa kertaa ikinä agilityn alkeiskurssille :D Eilen meillä siis alkoi Nipsun kanssa kuuden kerran kurssi Marialla Mouhijärvellä. Saatiin kaverit Lea ja Kinakin samaan ryhmään.

Aloitettiin semmoisella aika helpolla kahdeksan esteen pätkällä, joka mentiin kahdessa erässä ja pätkäistiin takaaleikkauskohtaan. Nipsu meni, no, lujaa. Esteiden suorittamisen kanssa oli sitten vähän niin ja näin :D Tai kyllä se putkiin meni ihan sujuvasti. Kaikkiin. Monta kertaa. Hypyistä se huiteli onnellisena ohi ja ryysi palkalle. (Onneksi Lea huomasi varoittaa Mariaa, että se saattaa sitten purra...)

Tuli vähän koominen olo, kun treenasin vielä erikseen Marian neuvojen mukaan takaaleikkausta. Eli palkka suoran putken jälkeisen hypyn taakse odottamaan ja silleen. No, mähän olin vielä siellä suoralla putkella, kun Nipsu oli jo lelulla. Olisin siis voinut tehdä ihan rauhassa takaaleikkauksen ja vaikka vielä pari kärrynpyörää päälle (jos osaisin).

Itseksemme treenailtiin myös rengasta ja vinokeppejä. Hallilla oli hyvä rengas, jonka sai säädettyä ihan matalaksi. Ei Nipsu sitä ihan vielä oppinut, mutta osui kyllä oikeaankin reikään. Kepit vähän tökkivät, ehkä keskittyminen ei ollut hälinässä huipussaan. Eli sitkeästi Nipsu jätti pujottelun kesken. Pari kertaa otin sitten hihnassakin, mutta emmä oikein tiedä. Täytyy kysellä Marialtakn vinkkiä, jos jollain kerralla keskitytään pujotteluun.

Lopuksi mentiin aata, joka oli matalana pöydän päällä. Maria sai luennoitua mut kokeilemaan erilaista kontaktimetodia. Vähempikin aivopesu olisi todennäköisesti riittänyt, sillä nykyisen metodin olen valinnut vähän semmoisella "helppo ja vaaraton" -perusteella. Laitettiin siis palkka vähän matkan päähän kontaktista ja pysäytettiin Nipsu hihnalla. Tällä on kuulemma saatu "testikoirille" paremmat ja raivokkaammat kontaktit. Ihan lupaavalta vaikutti.

Loppujäähdyttelyille päästiin joskus puoli yhdentoista jälkeen... Olikin vaarallista seutua noin myöhään tuo Mouhijärvi. Säikyttiin kuollaksemme vuoron perään sekä sammakoita että pupuja. Hulluja petoja joka puskan takana, onneksi ei tarvinnut kävellä yksin!