Ihmettelin, kun Luu on ollut pari päivää jotenkin outo. Nukkuu levottomasti, piippailee, petailee ja kantaa vinkulelua. Nyt, kun nuo oireet lukee, kaikki tajuavat heti, että kyse on valeraskaudesta :D Mutta kyllä, mulla kesti pari päivää... Tuitulla ei koskaan ollut minkäänlaisia valeraskausoireita, ja jotenkin en Luun tyyppiseltä koiralta osannut odottaa mitään hoivaviettiä. Mutta niin ne hormoonit yllättää. Ei Luu taida kyllä itsekään oikein tajuta, että mitä tässä nyt tapahtuu.

Vauvat unohtuvat luonnollisesti heti, kun uraäiti saa vihiäkään treeneistä. Tänään poikettiin iltalenkillä yhdelle kohtuullisesti valaistulle pikkukentälle, jonka olen kyllä bongannut ennenkin, mutta jossa ei olla koskaan treenattu. Se, mitä en ollut tajunnut, oli pohja. Se oli semmoista ihanaa pehmeää hiekkarantahiekkaa! Tuonne pitää mennä treenaamaan luoksetulon stoppeja heti, kun saadaan antura kuntoon.

Nyt aloitettiin kaukoilla, joissa sitä iänikuista tekniikkaa. Pallo Luun ja mun välissä toimi tänään hyvin, sain lisättyä välimatkaa aika kivasti. Vasenta takajalkaa ei vaan mitenkään voi pitää paikallaan, vaan se pompsahtaa ja koira kääntyy vinoon. Katsotaan, vaikuttaako ensi viikon fyssari asiaan mitenkään. Niin, ja niitä seisomisia pitää jaksaa myös palkkailla!

Jatkettiin idarilla, joka ei taas ottanut sujuakseen. Järjestys S-M-I. Ensin istui seisomisen, sitten ei mennyt maahan. Ei olla tehty liikkeestä maahanmenoja sen anturan telomisen jälkeen, joten varoi ehkä tassuaan...? Pystyi kyllä sitten tekemään, kun hinkattiin hetki. Kun saatiin palasissa toimimaan, tehtiin vielä kokonaisena niin, että asennot onnistuivat kerrasta. Istuminen onnistuikin tällä kertaa joka kerta.

Sitten seuraamista, jossa kokeilin (Pian ja Tuplan rohkaisemina ;) ) palloa kainalossa. Ja todellakin se toimi, ainakin paremmin kuin silloin Mouhiksella testatessa...! Koko ajan oli vähän semmoinen olo, että Luu meinaa valua eteen, mutta kokonaisilmeeltään tuntui paremmalta. Täytyy kokeilla toistekin ja pyytää jotain katsomaan. Hihnan käyttö pallo kainalossa on vähän liian vaikeaa, joten tehtiin vapaana. Muutaman kerran huomautin edistämisestä, ja ainakin vaikutti, että reagoi niihin oikealla tavalla. Hihnakuurista on siis ollut apua.

Lopuksi noudon palautuksen suoruutta lelulla. Tää oli meistä molemmista aika hauska leikki :) Jos tuli kerrasta suoraan, sai palkaksi repimistä. Jos oli huolimaton, sai lähtöpassit ja piti yrittää uudestaan. Aika monta kertaa tuli kerrasta kunnolla.

Illalla olin TamSKin syyskokouksessa, jossa agilityn minijoukkuetta muistettiin SM-hopeasta ja tokojoukkuetta viidennestä sijasta. Olin pelannut korttini hyvin, kun olin mukana molemmissa ;) Kokouksessa vatsa täyteen kakkua ja kotiinviemisiksi joulukukat ja parit sekit. Varsin lämmin muistaminen olikin :)