Lauantaina agisählättiin Liedossa. "Tampereen Tiikerit" taisi jäädä jumbosijalle, mutta pelattiin sentään yksi tasapeli. Yritystä oli, mutta puuttuva kokemus isolla kentällä pelaamisesta vähän vaikeutti tilanteiden rakentamista. Mutta tärkeintähän ei toki ole voitto, vaan se ettei joudu jatkopeleihin :D Turkulaisia vastaan pelaamisesta jäi kurjempi maku, kun pelasivat aika rumasti, mutta onneksi kaksi viimeistä peliä E-HKK:ta ja Rimaa vastaan pysyivät siisteinä ja leppoisina. Oli hauskaa, vaikka ei kummassakaan saatu aikaiseksi maaliakaan.

Koirat olivat pärjänneet ja viihtyneet hoitopaikoissaan. Luukin oli nukkunut pokalla Katin ja Juhan sängyssä. Se on ilmeisesti yleistänyt, että kyläpaikoissa saa mennä sänkyyn ;) (Kotona ei siis saa.)

Tänään oli sitten Samun vetämät treenit valkkuryhmäläisille. Koska melkein puolet ryhmästä oli pois, treenasin myös Luulla. Hyvä veto mennä kahdella koiralla, kun on juossut edellisen päivän hiki hatussa pallon perässä...

Rata oli 26 estettä pitkä ja ihan kohtuu vauhdikas. Yhdessä kohtaa oli ahtaampaa hyppelykuviota, ja lopussa kivasti kunnon spurtin paikka.

Menin ensin Nipsulla. Ekalla kierroksella mentiin koko rata, mutta tehtiin yksi hylly, kun Nipsu meni vikan putken sijasta aalle. Poispäinkäännöksessä se lisäksi pyörähti, mutta muuten ihan kelvollinen suoritus. Sitten tehtiin pätkissä eri kohtia. Ensin sitä loppua, jossa sain poispäinkäännöksen paremmaksi, mutta aan takana olevaan putkeen lähetystä piti vähän säätää. Hyvin se sitten onnistui ja loppusuorallekin ehti ihan hyvin, vaikka ohjasi putken kunnolla.

Sitten säädettiin kuviota, jossa mentiin vuorotellen suoraan putkeen ja hypyille. Putkijarrutuksia siis... Yksi kohta oli hankala, kun Nipsu kyllä lähti kääntymään heti putkelta, mutta kaarratti sitten kuitenkin ja tuli laiskasti oikeaan suuntaan. Kokeiltiin niin, että menen hakemaan sen vähän lähempää ja autan liikkeellä, mutta ei se merkittävästi parantunut. Palkkasin sitten pari kertaa. Luulen, että tämä on semmoinen juttu, jota pitäisi vaan palkkaamalla vahvistaa.

Alun hyppysyherökin tehtiin erikseen uudestaan. Siinä oli vain pientä ajoituksen hiomista ja saatinkin se paremmaksi, kun vaan lähdin päällejuoksuissa rohkeasti. Ja muistin kuitenkin ohjata ne kunnolla...!

Lopuksi koko rataa. Pari ekaa yritystä meni putkeen, kun Nipsu meni alussa aan sijasta putkeen. Mutta hienosti irtosi, ei paljon kysellyt :D Kolmannella yrityksellä päästiin alusta eteenpäin ja sitten tehtiinkin nolla yhdellä rimanpudotuksella. Lopussa hyydyin kyllä ihan täysin ja loppusuora meni taas pelkällä sinnillä. Mutta meni kuin menikin :)

Sitten Luun kanssa. Sen kanssa tulee onneksi niin paljon virheitä, että ei tarvitse juosta yhtä paljon :D Sitä alun hyppyhässäkkää hinkattiin aika kauan. Aluksi mulla oli esteiden paikat ihan hukassa, kun ison koiran kanssa linjat vaan menee vähän eri tavalla. Ohjauksellisesti saatiin homma toimimaan ihan kivasti (päällejuoksuineen!), mutta Luu alkoi roiskia rimoja ihan urakalla. Aika monta kertaa saatiin mennä, että kaikki neljä rimaa pysyi ylhäällä...

Melkein vielä vaikeampi oli se suora putki -kuvio. Kun jarrutin/merkkasin hypyn ja lähdin menemään, Luulle tuli sen verran hoppu, ettei malttanut hypätä kunnolla. Lähti ihan hyvin, mutta takajalat roiskivat rimoja. Ärsyttävää! Käytiin tässä välissä tauollakin ja Into meni välissä. Ajattelin, että hengähdystauko rauhoittaisi sählärin mieltä, mutta eipä juuri. Sama meno jatkui toisella kierroksella. Saatiin lopulta joka kohta onnistumaan ainakin pätkissä. Tässä oli vaikeaa myös se sama kohta, jossa Nipsu kaarrotti. Luu teki välillä hypyn takaakiertona ja välillä kävi hyppäämässä viereisenkin hypyn. Puolivalssi auttoi, mutta rytmitys oli jotenkin hukassa.

Ai  niin, puomikin mentiin ennen tätä kohtaa kaksi kertaa. Ekalla veti ihan surutta ylösnousun yli, mutta tokalla korjasi ja teki hyvin.

Ehdittiin mennä loppurataakin. Rimat pysyivät paremmin, kun Luu sai mennä kauempana musta ja hyppiä enemmän omaan tahtiinsa. Poispäinkäännös onnistui paremmin kuin Nipsun kanssa, mutta samaa putkeenmenoa piti tehdä pari kertaa. Kyllä se sinne sitten alkoi upota, mutta oppi siinä vaiheessa varmaan radankin jo. Loppusuoralle ehdin lopulta ihan hyvin, mutta Luu kiilasi silti vikasta hypystä mun puolelta ohi.

Jotain ohjauksellisia juttuja saatiin onnistumaan kivasti, mutta vähän meinasi palaa hermot noihin rimoihin. Luu oli niiden suhteen tänään kyllä poikkeuksellisen tuhma. Muuten kyllä aika kiltti :)

Illalla kävin vielä sunnuntaisählyissä ja nyt kieltämättä vähän tuntuu.