Lähdin ex tempore käymään aamusta Tallilla. Olin siellä lopulta reilun tunnin (plus lenkit) ja Luu teki lähinnä kontakteja... Kunnon sulkeiset taas vaihteeksi. Tällä kertaa hermot kestivät, eikä tarvinnut juuri edes vääntää.

Aluksi puomin ylösmenoa maksipöydän päälle. Pala oli ahtaasti loppupuomin ja keppien välissä. Aluksi pitikin keskustella tiukahkoon sävyyn, että ryysitäänkö "osu"-käskyllä kepeille vai ei. Noin kymmenen kertaa kuitenkin ryysittiin. Osu! EI! Osu! EI! Osu! EI!#%!!#!... ja sitä rataa. Aivot on vaan niin siistiä jättää narikkaan!!! Ylösmenot olivatkin sitten aika hyviä. Ehkä auttoi, kun Luu joutui miettimään enemmän sinne tähtäämistä...? Pari rajatapausta saatiin aikaiseksi, mutta kaikki muut osui! Otin loivasti vinoista kulmista ja putken/hypyn kautta.

Sitten tehtiin muutama toisto pelkkää laatikkoa maassa. Mun piti tehdä tätä heti alkuun, mutta unohdin, kun en ollut kirjoittanut treenisuunnitelmaa ylös. Laitoin lelun suoraan eteen, mutta siirsin laatikon reilusti linjasta sivuun. Pari kertaa meinasi mennä suoraan lelulle, mutta kun hoksasi idean, haki tosi hyvin laatikkoon. Tein jyrkimmillään n. 90 asteen kulmaa. Noissa jyrkissä toki suuntasin Luuta jo laatikkoon päin. Mutta musta voisi kyllä sanoa, että se osaa tämän.

Tuittu teki välillä. Joku oli tehnyt medihyppytreeniä, joten sain siitä helposti muuttamalla Tuitulle etäisyyden arvioinnin treenin. Vika hyppy oli ensin seitsemän jalan päässä. Tuittu teputti siihen yhden välilaukan. Lyhensin kuuteen jalkaan, jonka teki in-outtina. Sitten pidensin taas jalan, ja otti taas väliaskeleen. Otin tällä välillä vielä yhden niin, että menin eteen vastaanottamaan. Sillä tuli paremmalla dravilla ja jätti ylimääräisen askeleen pois. Tuittu ei ole koskaan tehnyt näitä, joten ihan hauska kokeilla.

Tuittu teki myös muutaman esteen ratapätkää. Tein vastakäännöksen :) Yritin tehdä poispäinkäännöstä kepeillä, mutta en osannut sitä Tuitunkaan kanssa. Voi siis olla, että se sujuisi Nipsultakin, kunhan mä opin tekemään sen oikein.

Sitten Luun kanssa lisää kontakteja. Nyt puomin alastuloa naksutellen. Teki aika hyviä, reippaammin ja varmemmin kuin mitä nyt on tehnyt. Nää vaatii näköjään sitä ylläpitoa. Pari kertaa otti jopa laukka-askelia, vaikka tehtiin siis pelkkää alastuloa pöydältä. Muutama muistuttelu myös koko puomilla alastulon sivusta.

Sitten koitettiin koko puomia. Kahdella ekalla roiskaisi laatikon yli :( (Takajalat osui, eli ei ihan niitä törkeimpiä loikkia.) Koko puomia mennessä sitä vauhtia ja eteenpäinpyrkimystä vaan tulee heti lisää ja laatikot unohtuu. Sen jälkeen saatiin muutama onnistunutkin, mutta yksi tai kaksi mokaa tuli vielä lisääkin.

Jätin frisbeen etupalkaksi. Nyt ei alkanut himmailla, vaan meni hyvin alas asti. Olen pitänyt etupalkkaa ihan satunnaisesti, ja usein huomannut Luun alkavan hidastaa sillä. Tosi varovainen siis olen sen kanssa. (Lisäksi haluan, että se menee kontaktille kontaktin vuoksi, ei lelun.) Näissä se on vaan kätsy, kun alastulo toimii kuin itsestään, niin voi keskittyä nousuihin.

Tehtiin me sitten vielä takaakiertoja yhdellä hypyllä. Rima ensin 45, sitten 55 cm. Molemmat korkeudet ja molemmat suunnat sekä suoraan edestä että jyrkästi viistosta. Voisi se vaivattomammaltakin kai näyttää, mutta hyppäsi kaikki. Oikean siivekkeen kiertoon lähti jostain syystä paljon huonommin...? Täytyy tarkkailla. Toki Luulle on tuo toinen suunta vahvempi, kun kaikki tolpankierrot ja noutokapulan nostot tehdään sen kautta. Olen kyllä ajatellut opettaa sen kiertämään tolppaakin "takaa", mutta en ole vielä saanut aikaiseksi... (Kunnianhimoisena ajatuksena on ollut myös kapulan nostot eri kautta ohjatun suunnissa, mutta se projekti saa toistaiseksi odottaa.)

Lopuksi höntsäiltiin putken, hypyn ja kontaktin hakemista suullisella käskyllä. Yllättäen Luu teki vähän enemmän asioita kuin ehdin pyytää, mutta kyllä se välillä jopa kuunteli. Tuittu teki kontaktin alastuloa pentutyyliin, eli pakitti takajalkoja kontaktille. Tätäkään se ei ole koskaan treenannut näin, mutta osasi näköjään ;) Tekniikka ei vaan ollut kovin tehokas, mutta oli sen aika hellyyttävä, kun pakitteli ja yritti tunnustella takatassuilla, että missä se kontakti on. Ja kontaktilla piti tietty stepata ihan hurjana.

Loppulenkillä mummeli lähti taas kaahottamaan ryteikköön. Hillitön rytinä kuului suunnilleen samasta kohtaa. Kun olin muutaman kerran huutanut, Tuittu alkoi haukkua. Luukin lähti katsomaan, että mikä siellä on meininki, ja tuli takaisin kuin kertomaan, että tuolla se on. Ajattelin, että onkohan se jäänyt valjaistaan kiinni johonkin ja lähdin raivaamaan väylää ääntä kohti. Oli muuten vaikeakulkuista pusikkoa... Kohta Tuittu tulikin vastaan täysissä ruumiin (ja sielun?) voimissa. Käännyin takaisin, mutta samalla Tuittu hävisi sinne, mistä oli tullut. Lopulta paikansin sen kohdan, missä se pyöri. Siellä oli syvä kivenkolo, jonka suulla se pyöri, ja jossa se kävi sisälläkin. Ja vinkui...! Mielenkiinto heräsi, mutta paikka oli niin hankalaa kivikkoa, että en yrittänyt laskeutua sinne. Parin yrityksen jälkeen sain vihdoin vastahakoisen Tuitun mukaani. Se ei olisi millään malttanut jättää sitä koloaan. Ja yritti kerran karata sinne takaisin, kun oltiin jo kävelty jonkun matkaa pois päin. Olisi kyllä kiva tietää, mitä ihmettä siellä oli...?! Luuta moinen ei kyllä näyttänyt kiinnostavan.