Ekat ulkoaksat! Oltiin Maijun kanssa kaksin, mutta hyvin saatiin aika kulumaan... No, radanrakennukseen saatiin käytettyä heti melkein puoli tuntia. Samu ei päässytkään, mutta oli jo valkannut yhden Alan Marekovicin hyppärin. Me tehtiinkin yhtä toista vähän samantapaista. Siinä oli kaksi estettä vähemmän kannettavaa ;)

openjumpingindividual-normal.jpg

Suoran putken tilalle laitettiin keinu, vähän kuvan putkea pidemmälle, että tuli turvallinen kulma.

Tehtiin Luun kanssa rata ensin kahdessa osassa nollana...! :o Palkkasin keinun. Olipas harvinaista herkkua. Sen jälkeen alkoi tulla sitten virheitäkin...

Kolmosen tein vekillä, toimi ihan kivasti. Vastakäännöskin oli ok, mutta tykkäsin ehkä vekistä enemmän. 5-6 oli vaikea. Ei keksitty siihen mitään muuta kuin semmoinen vähän epämääräinen poispäinkäännöshuitaisu. Luu alkoi roiskia rimaa ihan huolella, kun jäin tyhmästi vähän sen eteen.

Keinu toimi vaan etupalkalla... Kepeillä jyrkkä päällejuoksu loppuun. Kerran oikoi, mutta hyvin se nämä kestää, kun teen huolella.

11-12 tein ensin leikaten, oli ihan hyvä. Uskaltauduin sitten koittamaan persjättöäkin ja siihenhän ehti ihan kepeästi. Hypylle 14 valssi, 15 keppien puolelta ja 16 sylivekkijaakotuksella. Koska jouduin vääntämään valssia ja kiertämään 15-hyppyä, en ehtinyt sylivekkiin kunnolla ja 16 levisi. Ei jääty hinkkaamaan. Koitin kerran myös 14 vastakäännöksellä ja 16 poispäinkäännöksellä, mutta ei sekään oikein natsannut.

Kivat treenit, vaikka tuon yhden hypyn ja keinun kontaktin kanssa kiristeltiin hermoja. Muuten rimat pysyi hyvin, oisko yksi tippunut. Laitettiin kaikki eri korkeuksille, matalimmat jotain 40-senttisiä ja korkeimmat 65. Pitäisi kyllä aina laittaa kunnolla vaihtelua korkeuksiin. Yleensä se "laitetaan sekaisin" tarkoittaa vaihteluväliä 55-65... Kumma jos ei koira aina viitsi katsoa, missä rima on.