Jääköön Nipsun arvokisat yhdestä nollasta kiinni, mutta ATT:n kisoihin en enää lähde niitä yrittämään. Siellä ei vaan tuu mistään mitään! Tuitun kanssa tehtiin melkein tuplanolla, mutta toisella radalla tulostaululle ilmestyi jostain vitonen. Empä taida saada sillekään nollia kasaan. Joo, vähän negatiiviset fiilikset taas vaihteeksi, mutta ehkä se tästä.

Ennen kisoihin lähtöä ehdin tokoilla pikaisesti Luun kanssa lähikentällä.

Seuraamista tehtiin suorina pätkinä, palkkailin päästä. Ihan kivasti se alkoi sieltä taas nousta.

Eteentuloa maalinkierrolla. Ensimmäisellä tuli lujaa, mutta jarrutti hyvin. Koski kuitenkin kevyesti. Toisella ei koskenut, mutta tuli vähän vinoon. Korjasin ja pistin uudestaan kiertämään. Sitten hyvin.

Ruutua paikanhakuna. Aluksi löytyi hienosti, mutta sitten Luu alkoi mm. pysähdellä liian aikaisin. Vähän kuin olisi kokeillut, että kelpaisko tämäkin. Ei kelvannut, joten joutui tekemään kunnolla :)

Muutama liikkeestä seisominen. Saisi pysähtyä napakammin, mutta pysyi sentään pystyssä.

Metallinoutoa maalinkierrolla. Eteentulossa pitää turhan löysästi ja saatan saada sen kapulaa härkkimällä tiputtamaankin.

Sitten Lietoon ajelemaan. Ehdin katsella muutaman maksin suorituksen, joilla oli sama Huittisen Annen rata. Kivasti haastetta, mutta ei näyttänyt mahdottomalta. Tuittu starttasi ensin luokan puolivälin paikkeilla ja Nipsu ihan viimeisenä. Tutustumista oli 8 min kaikki kerralla, mutta ihan kohtuuhyvin ehdin miettiä kummankin kuviot. Ekalla radalla tein muutaman kohdan eri tavalla kummallakin. Toisella plaanit olivat muuten samat, mutta Tuittua tietenkin saattelin pidemmälle ja muuta.

Tuitun kanssa rata oli aika läpihuutojuttu. Tuittu olisi voinut liikkua paremminkin, mutta ihan reipas se silti oli. Nollalla sijoitus viides. Ratavirheettömiä ratoja tuli melkein 20, joten kyllä mummelista vielä johonkin on, vaikkei ihan kärkikahinoissa heilukaan :)

Nipsun kanssa meni muuten oikeastaan ihan hyvin, mutta se ei mennyt kumpaankaan radan putkista...! Niin ärsyttävää. Ensimmäisestä se tuli mun liikkeen mukana ohi, toisessa kääntyi takaisin, kun jäin kaueammas vastaanottamaan. Kun yritin lähettää sitä uudestaan tähän toiseen putkeen, se vain pyöri jaloissa ja räkytti. Oli siis taas keskittymiskyky jäänyt Pirkkalaan. Kieltoja tuli kaikkiaan se kolme, eli hyllyä tauluun.

Toinen rata oli aika samantyyppinen. Tuitun kanssa taas ihan hyvä rata. Yhtä hämyputkea se ehti katsella, mutta kuunteli kerrankin karjumista ja vaihtoi suuntaa. Loppusuoralle käännyttiin keinulta. Ensin suoraan puomin alla olevaan putkeen, sitten poikittainen hyppy takaa ja suoraan eteenpäin maaliin. Lähdin keinulta Tuitun kanssa aika samaa matkaa ja sain kyllä pistää töppöstä toisen eteen, että ehdin. Iloitsin jo tuplanollasta, kun meille kuulutettiin vitosta. Mysteeriksi jäi, mistä se tuli. Paras arvaukseni on puomin kontakti.

Mysteeriksi jäi myös, miten olisin lopusta selvinnyt Nipsun kanssa. Ei nimittäin päästy kuin radan puoliväliin. Nipsu meinasi livetä radan alkupuolella aalle, mutta sain sen viime hetkellä käännettyä putkeen. Sitten saattelin sitä aavistuksen liian pitkälle putkeen (ylläri...) ja myöhästyin persjätössä. Nipsu kiilasi mun selän takaa ohi puomista. Puomilta se tuli sitten läpi. Otin kontaktin uudestaan puomin sivusta ja lähdin radalta.

Hyppärillä olikin vain Nipsu. Ehdin jopa istuskella hetken rataantutustumisen jälkeen. Yhtä hyvin olisin voinut lähteä kotiin, sillä olin luovuttanut jo ennen meidän vuoroamme. Tiesin, ettei taidot vaan riitä. Kepeille oli pakko heittää ulkokautta umpikulmaan ja viimeistään loppusuora oli semmoinen, mihin en keksinyt mitään järkevää selviytymisvaihtoehtoa. Siihen kepeille se sitten kosahtikin. Luulin, että siitä tuli ainakin kaksi kieltoa, koska mun laskujen mukaan Nipsu meni kahteen kertaan väärältä puolen sisään, mutta ilmeisesti ei. Tehtiin vielä kielto yhdessä hyppyhässäkässä, mutta tuloksissa oli vain kymppi. No, ihan sama. Muuten rämmittiin rata läpi, jopa se loppusuora jotenkin kaarrottaen. Loppusuoralla oli rengas ja okseri vähän vinkkelissä, sitten suora putki (ne vois kieltää!), hyppy poikittain ja maalihyppy. Jotenkin takaaleikaten sen sitten lopulta tein, vaikka suunnittelin juoksevani kuin hullu, että ehdin tökkäämään sille putkenjälkeiselle hypylle. Ei vaan ollut mitään jakoa, eikä kyllä riittänyt tsemppiäkään.

Nyt vaan jännätään, ehditäänkö kisata vielä jossain. Vaihtoehtojakaan ei enää paljon ole, sillä Lietoon en enää lähde! :D