Sunnuntaina vietettiin vanha kunnon kisapäivä! Lähtö aamulla seitsemältä ja paluu illalla lähempänä yhtätoista. Startteja mini ykkösistä maksi kolmosiin ja auton perässä viisi koiraa. Ilma semmoinen, että melkein satoi koko ajan. Mutta onneksi vain tihuutti.

Oltiin suunniteltu Katin kanssa, että Nipsu nousee kakkosiin toisella radalla. Niin meille jää kakkosten kisojen aikana hyvin aikaa käydä syömässä ja treenata vaikka vähän tokoa. No, Nipsu meni pilaamaan kaikki hienot suunnitelmat ja nousi kakkosiin jo ekalla radalla. Koska kakkosten B-kisa oli vielä ennen A-kisaa, ei meille jäänytkään mitään kunnon taukoja. Poikettiin vaan välillä ABC:llä ostamassa evästä.

Rata oli kyllä niin helppo, että sillä epäonnistuminen olisi ollut melkein noloa. En keksinyt muita vaaranpaikkoja kuin kepit ja keinun. Kepeillä mun piti jäädä vasemmalle puolelle, joten Nipsun loppuun asti pujottelu vähän jännäsi. Keppien aloituksesti koitettiin kovasti säätää kieltoa, mutta ei. En kyllä vieläkään tajua, miten Nipsu sinne taipui... (Kati, kääntyi se sittenkin näköjään ensin vasemmalle ja vasta sitten oikealle... Muistin ihan väärin!) Kun siitä oltiin selvitty, keinulla en sitten jättänyt mitään arvailujen varaan. Kannattaa laittaa äänet pois tai ainakin hiljentää volaa, jos katsoo videota.

Historia toisti itseään, sillä äitienpäivänä vuonna 2005 Tuittu nousi Jyväskylässä 0-voitolla kakkosluokkaan Salme Mujusen radalla :) Tosin vasta siinä toisessa startissa :D

Kakkosten ratakaan ei ollut paha. Kepeille meno vähän ilkeä, jos/kun ei vielä luota koiransa taitoihin... Ja loppusuora aika pitkä. Sain kepeille ohjauksen mielestäni onnistumaan ihan hyvin, mutta Nipsu haki väärän puolen. Hylly tuli, kun se pujotteli takaisinpäin. Keinulla vähän lipsahti kontaktilta, mutta tyhmänä ja ahneena halusin jatkaa. Aalla lähti sitten myös ilman lupaa ja sen otin uudestaan. Säästyin siis siltä pelottavalta loppusuoralta :D

Kolmosille tuomariksi vaihtui Sisko Pulkkinen ja kuviot mutkistuivat aika tavalla. Molemmat radat näyttivät todella ahtailta, kiemuraisilta ja sumppuisilta (onko se sana?), mutta olivat loppujen lopuksi ihan mentäviä. Ehkä lievä väsymys painoi jo tässä vaiheessa, ja mulla oli ihan outo olo Tuitun kanssa mennessä. Semmoinen epätodellinen ja aika keskittymätön. Siitä huolimatta saatiin tehtyä nolla molemmilla radoilla, pointsit siitä :)

Ensimmäisellä oli tylsä pyöritys heti alussa, mutta Tuittu näytti menevän sen yllättävän hyvällä draivilla. Tuommoiset tuntuu itsestä aina älyttömän hitailta. Puomilla tein persjätön ja Tuittu oli kontaktilla tosi kiltti. Kepeille lähetyksessä meinasi loppua tila kesken, mutta menihän se sinne ennen kuin jäi jalkoihin. Ihanneaikaisia nollia tuli neljä ja yliaikaisia toinen samanmoinen. Saatiin kakkossijalla lisää lakua :)

Toisesta tykkäsin ehkä enemmän. Tuitun kanssa on aika kiva mennä tuommoista pyöritystä, kun se kääntyy niin hienosti varsinkin tiukoissa valsseissa. Olin vaan jotenkin ihan pihalla koko ajan. Rata oli vähän vaikea muistaa, kun samoilla esteillä pyörittiin monta kertaa. Keinulle olin jo menossa väärää puolta, mutta Tuitun kupatessa putkessa ehdin palata kartalle. Yksi kaarros valahti pahasti, oli varmaan ohjaus siinäkin vähän hakusessa. Putkella ja hypyllä ennen keppejä ehdin miettiä, että olenkohan nyt oikealla kierroksella, pitikö meidän mennä näin ;)  Piti, sillä nollalla päädyttiin maaliin ja tultiin kolmansiksi. Voitostakaan ei jääty kuin alle puoli sekuntia.

Kyllä tämä meidän vanhusosasto vaan jyrää <3 Myös Svante teki tuplanollan ja meni vielä voittamaan molemmat kisat! Tais papan eläköitysmisuhka väistyä taas hetkeksi ;) Intokin teki hienoja ratoja, joista jälkimmäisellä nolla kariutui toiseksi viimeiselle esteelle... Soile ja Tinka saivat ekassa kisassa sertin ja Tinkasta tuli AVA. Olipas hienoa olla katsomassa :)

Tänään on vietetty vapaapäivää schipperken tapaan:

Ja bordercollien tyyliin: