Eilen jäätiin Luun kanssa treenaamaan kehariryhmän jälkeen. Vähän alkoi halli viiletä, kun lämmöt menikin jo pois päältä. Kummasti tuli kuitenkin kuuma, molemmille.

Tehtiin ratatreeniä. Radan alku n. puoleenväliin oli Huittisen Harrin 3-luokan rata sunnuntain kisoista. Piti vähän tiivistää, eli ykköshyppy puuttui ja rata alkoi kakkoselta. Suora putki oli lyhyempänä ja kymppihyppy puuttui. Idea keppihässäkässä ja suoran putken jälkeisessä elämässä pysyi kuitenkin samana. Hypyn 12 jälkeen loppu oli sitten semmoista simppeliä sovellusta.

Tehtiin pätkissä. Lopuksi koitettiin koko ratana, mutta Luu oli jo niin poikki, ettei siitä enää tullut oikein pätkissäkään mitään. Suoritusten välissä se juoksi aina kenttää ympäri Cuz suussa, ei ihme, jos alkoi läähätyttää.

Kakkoselle (siis kuvassa kolmonen) tein niiston tai niistopersjätön. Kepeille meno onnistui kummallakin. Jos jäin niistossa liian taakse, Luu hyppäsi keppien viereisen hypyn, ja jollain yrityksellä meni kerran kakkoseen. Pääsääntöisesti haki kyllä välin tosi hyvin, vaikkei linjaus olisi ollut kovin hyvä. Ja pujotteli loppuun joka kerta. Niistosta leikkasin keppien vasemmalle puolelle ja persjätöstä jäin oikealle puolen ja heitin poispäinkäännöksellä putkeen. Molemmat toimi, mutta leijeröinnillä ehdin paremmin jatkoon, kun pystyin leijeröimään myös keppien viereisen hypyn.

Kutoshypystä tuli ensin ohi, kun vaan juoksin. Siihen riitti pieni ohjaus, mutta piti kuitenkin ohjata ;) Jatkossa meni helpommin, oppi kyllä varmaan ulkoa jo. Käytin siinä myös suullista käskyä.

Suoran putkeinen jälkeinen kohta oli vaikea, siinä kun piti tehdä peräkkäin takaaleikkaus ja välistäveto. Takaaleikkaus onnistui yllättävänkin kivuttomasti, mutta välistävedon ennakointiin en meinannut saada Luuta jarruttamaan. Aikaistin ja aikaistin ohjausta ja jarrutin jo ennen takaaleikkaustakin. Lopulta tuntui, että olin hyvissä ajoin jarruttamassa, mutta Luu vaan lensi. Nää on vaikeita yksin treenatessa, kun ei voi olla varma, onko vika ohjauksessa vai koirassa. Tässä tapauksessa se kun voi valitettavasti olla joskus koirassakin. Lopulta pysäytin sen muutaman kerran ennen hyppyä (parin yrityksen jälkeen se jopa pysähtyi) ja sen jälkeen sujui paremmin :)

Sen verran välistäveto aina levisi, että seuraava hyppy tuli Luulle vähän yllättäen varmaan joka kerta. Luki ja hyppäsi sen kuitenkin tosi hyvin. Varsinkin ekalla kerralla teki kamalan ankkaloikan, mutta tsemppasi itsensä riman yli. Näihin olen tosi tyytyväinen, kun hyppää huonosta ohjauksesta huolimatta! :) Välistävedon kumpikaan rima ei tippunut vissiin kertaakaan. Muutenkin alussa pysyi kaikki, paitsi niistossa tippui kerran. Mulla ehkä katse kääntyi tms. Lopussa tuli muutama rima, kun Luu oli jo poikki eikä jaksanut keskittyä.

Muurin jälkeiseen takaakiertoon Luu lähti hyvin. Loppurata olikin aika helppo, puomin alla olevaan putkeen meni kivasti löysällä sylkkärillä. Putkesta mentiin hypyn kautta puomille. Sen olisin halunnut kierrättää paremman linjan takia takaaleikkauksella ulomman siivekkeen kautta, mutta se oli hankala. Pienemmällä vauhdilla saatiin onnistumaan, mutta ei radan osana. Tätä tehtiin siinä lopussa, kun Luu ei oikein enää jaksanut, joten ei sitten jääty hinkkaamaan. Tuommoista pitää treenata joskus.

Sitä on oppinut arvostamaan agilityssä pieniä asioita. Kuten sitä, että joskus treenatessa voi keskittyä ihan vaan ohjaamiseen ja sitä, että ongelmakohdista selviää pääosin ihan vaan omaa ohjausta parantamalla. Sitä, että Luunkin kanssa voi joskus treenata ihan vaan tavallista ratatreeniä. Ihan niinkuin tavallisen agilitykoiran kanssa :)