Olipa mieltä ylentävä kisaviikonloppu. Tai sitten ei. Kuusi rataa, kaksi keskeytystä, neljä hyllyä, kaksi tulosta. Juu, kaukana nollista.

Lauantaina aloitettiin Luun kanssa Johannan agiradalla. Kepeille yritin lähettää liian kaukaa, kun pelkäsin, että ryysimällä aiheutan vaan kaaosta. No, tänään ei irronnut. Kepeillä hetki keskustelua, sitten päästiin jatkamaan. Puomille mentiin aika pahasti, 90 astetta suorasta putkesta oikealle. Menin vekkaamaan linjan suoraksi, ettei ainakaan telo itseään. (Yhden maksin näin tippuvan puomilta.) Linjaus onnistuikin, mutta Luu veti silti kontaktista yli. Heh, olisi ehkä erään nimeltämainitsemattoman tuomarin pitänyt olla näkemässä, kuinka koiran linjan suoristaminen auttaa ;)

Luu A

Toinen agirata oli Luomalan. Keinulle menoa kauhisteltiin porukalla. Suora esteväli nippa nappa neljä metriä, ja jos koiran antoi kaarrattaa kauempaa, se oli aalla... En keksinyt edes teoriassa tähän ohjausta, jolla saisin Luun osumaan ylösnousulle. Mutta se yllätti ja teki ihan töitä osuakseen! Valui sen verran, että tuli keinulle vinosta, mutta ylösnousun kautta :) Kepeillä säädettiin ihan urakalla. Luu meni avokulmaan niin lujaa, että joutui tosissaan vääntämään itseään kakkoseen. En uskaltanut liikkua ja jotenkin siinä sitten kehuin ja heilahdin väärään aikaan ja sain Luun pois ennen kolmosväliä. Vahinko kummankin osalta, ei haittaa. Sitten vaan tapeltiin hetki siitä, että kuunteleeko Luu, mitä sanon, vai arpooko aivottomana seuraavaa estettä. Päätyi lopulta kepeille ja loppurata meni hyvin. Puomin ylösnousun teki tosi hyvin! Alkuradassa tuli yksi pyörähdys, kun Luu lähti monien muiden tapaan hakeamaan aata, mutta sain sen vaihtamaan oikeaan suuntaan <3 Viikonlopun ainut rata, josta koira sai palkan...

Luu B

Sitten vuoroon ns. terapiakoira. Nipsun kanssa menosta oli kyllä tänään terapiat kaukana. Voi turhauma sentään, kun ei vaan onnistu.

Molemmat radat olivat Henkan ja helppoja. Ekalla epäilytti vaan alku, jonka päätin tehdä päällejuoksulla ja saksalaisella. Tiesin, että pitää linjata ekaan takaakiertoon rohkeasti, että ehdin. Ja se onnistuikin hyvin, mutta Nipsu ei tullut päällejuoksuun ja koko kuvio levisi siihen. Loppurata meni hyvin, kai nyt hylly alla.

Nipsu A

Toisella oli vastaava kuvio lopussa ja nyt päätin mennä tekemään sen välistävetona, vaikka ne onkin meillä huonompia ja hitaampia. Oli vaan mennyt se edellinen yritys niin surkeasti, että ei huvittanut yrittää toista kertaa. Treeneissä sit. Tämäkin rata oli muuten helppo ja meni ihan sujuvasti, joten piti sitten tiputtaa yksi rima. Ja puomilta Nipsu tuli ihan pokalla ilman lupaa, kun irrottauduin hypylle pakkovalssiin...! Tajusi mokansa itsekin ja pysähtyi maahan seisomaan. Pidin siinä hetken (josta tämän radan hylly) ja vapautin tekemään loppuradan. Välistäveto onnistui!

Nipsu B

Nipsun kanssa en osannut iloita edes niistä onnistuneista jutuista, koska radat oli niin helppoja. Ei tullut mitään jes-se-onnistui-elämyksiä, joten ärsyttävästi jäivät virheet kaivelemaan. Joo, asenteessa olisi korjattavaa, mutta olisi menossakin.

Tänään oltiin vain Luun kanssa. Tuomarina edelleen Henkka, joten kivoilla radoilla jatkettiin.

Ensin oli hyppis. Mulla oli taas semmoinen pieni toivonkipinä ja ripaus luottamusta Luun menoon, joten yritin ohjata ja liikkua rohkeasti. Sen seurauksena radalla tippui tuhat (=kolme) rimaa, eikä homma muutenkaan toiminut. Kahdelta putkelta otettiin kiellot, mutta ne menivät kyllä huolimattoman ohjauksen piikkiin. Tokalla mun ei edes pitänyt leijeröidä hyppyä, mutta oli siinä vaiheessa jo niin hälläväliä-asenne, että roiskaisin vaan Luun putkelle ihan huonosti. Tokasta rimasta huomautin kesken radan, mutta olisi varmaan pitänyt pistää peli seis jo sillä ekalla. Tiputti sitten vielä vikan, joten pääsin sanomaan siitä ja jättämään ilman palkkaa... Ei se kyllä kivaa ole, mutta ei tuommoisesta roiskinnasta oikein voi kiittääkään.

Luu D

Agilityrata oli sen tuntuinen, että sen olisi pystynyt vaikka menemään. No, esteelle numero neljä päättyi ratamme, kun Luu roiskaisi puomin. Oli kyllä tilaa ja mahdollisuuksia osua, mutta ei. Ja joo, osui se (kuten useampikin ihminen tuli mulle maininneeksi) ihan yläreunaan, mutta kun ne Luun kriteerit nyt ovat vähän eri.

Luu C

Veetutti kyllä enemmän kuin pitkään aikaan. Heti, kun luotto ja positiivisuus nostavat ihan vähän päätään, niin tulee kylmää vettä niskaan. Ei ollut edes eka kerta, kun käy näin. Kai se on vaan uskottava, että pitää lakata uskomasta. Luun hyväksi on kyllä kaikesta huolimatta sanottava se, että ohjaamisen suhteen se oli kiltti. Ei ryysinyt eikä mennyt läpi ohjauksista. Pysyi myös lähdöissä paljon paremmin, kuin kisoissa yleensä! Luun piikkiin menivät oikeastaan vain ne yhden radan rimat ja kaksi ylösnousua. Mutta olihan sitä tuhmailua niissäkin.

Ylösnousujen suhteen on kyllä tällä hetkellä mietinnässä uudet tuulet. Nykyinen systeemi ei toimi, se on vaan pakko myöntää. Mulla menee niin iso osa energiaa ja keskittymistä niihin ja ne ovat silti aina yhtä syvältä, että ei vaan jaksa enää.