Kyllä sen nyt viimeistään tajuaa, että hetkeen ei ole enää ollut loppukesä ja alkusyksykin alkaa olla mennyttä. Kyllä nyt on niin syksy kuin syksy voi olla. Päivällä oli kaunista ja aurinkoista, mutta jo alkuillasta tuli kylmä ja pimeä. Niin pimeä! Sitten on vielä märkääkin. Yök.

Tokoiltiin Katin kanssa Loukonlahdessa. Nurtsi oli vettynyt litiseväksi ja lopputreenistä oli niin hämärää, että oli aika homma etsiä ja keräillä punaiset merkit pois. Koirat sentään löysivät oranssit merkit vielä. Tehtiin kaksi kierrosta, Into aloitti.

Luu teki ensin seuraamista liikkuroituna. Muutaman kerran sain antaa hihnapalautetta, mutta aika hyvin piti paikan. Pää tuntui elävän aika lailla. Hitaassa kävelin ensin liiankin hitaasti, eikä Luu saanut itseään mitenkään mahdutettua samoihin askeliin. Jossain vasempaan käännöksessä istui, muut olivat taas niitä samoja vanhoja laiskahkoja. Ja jotain muuta semmoista.

Sitten luoksetulon stoppeja. Näitä ei olla tehty ikuisuuksiin, kun ei olla treenattu ulkona niin, että olisi pallonheittäjä. Nää tehtiin hiekkakentän puolella. Ihan ok. Kati siis heitti Cuzin heti käskystä. Tulis jo lunta, niin pääsisi kunnolla liirailemaan ;)

Idaria. Tästä ei kyllä tullut yhtään mitään! Oltiin molemmat tosi huonoja. Mä tein koko ajan asentoja väärässä järjestyksessä, ja olin jotenkin muutenkin ihan pihalla. Luu ennakoi liikkurin käskyjä, istui seisomisia ja jäi istumisia seisomaan. Kerran meni maahankin. Lopulta saatiin tehtyä yksi ehjä suoritus järjestyksellä S-I-M. Kai... Piti kyllä tehdä S-M-I :D

Vielä kaukoja. Alkuja ja muutamaa vaihtoa liikkuroituna. Oli jähmeä, mutta teki kaikki. Sitten epämuodollisesti muutamia vaihtoja lähempää. Heti oli ihan eri asenne. Silloin tekee seiso-istunkin paremmin.

Toinen setti aloitettiin ruudulla. Piti tehdä se lopussa, mutta pimeä alkoi jo laskeutua niin uhkaavasti. Ensin pari merkkiä. Ekalla jäi taas vajaaksi. Korjaus, kehut ja uudestaan. Nyt hyvin, siitä palkka. Seuraavalla meni taas hyvin. Sitten treenattiin vähän merkillä pysymistä, kun ennakoi mm. pään kääntöön. Tässä piti vähän korjaillakin ja Luu hiukan kuumui. Kun sitten lopulta päästin sen menemään, se haukahti matkalla...! Muutaman kymmenyksen pää löi tyhjää, mutta sitten tajusin reagoida ja karjaisin sen pois. Uudella yrityksellä en pitänyt merkillä niin kauaa, ja siitä pystyi menemään hiljaa. Yksi lähetys vielä toisesta suunnasta. Ihan lyhyet hytkymiset ja yksi korjaus, ja taas meni hiljaa. Luulle voisi antaa vinkin, että turha sitten edes yrittää ;)

Sitten ohjatun merkkitreeniä. Tehtiin sitä samaa kuin maanantaina. Ensin Kati vei kapulat merkin ympärille. Tässä jäi ekalla kertaa merkin eteen, eikä korjannut. Ahisti vissiin ne kapulat. Autoin merkille ja sitten uusi yritys. Nyt hyvin. Sitten heitettiin ja noudettiin. Mun kapulat on ihan hajoamispisteessä ja ekan noudon jälkeen lainattiin Katilta yhtä kapulaa. Heitettiin ja noudettiin sekin. Luu oli hauska, kun kävi ensin nostamassa sitä omaa kapulaa, jonka oli noutanut viimeksi, mutta vaihtoi sitten siihen juuri heitettyyn. Hyvin ne tietää! Sitten heitto ja merkille. Hyvin meni, se niin tiesi jo tämän jutun! Ei sitten tehty enempää.

Lopuksi tunnari. Enemmän kapuloita, sikin sokin. Oma etureunassa. Teki ihan kiltisti ja hyvin. Jonkun verran taisi purra palautuksessa.

Treenien jälkeen kävin vaihtamassa omat koirat Nipsuun. Tuittu ja Luu jäivät mummulaan yöksi, ja lähdetään aamuvarhaisella Nipsun kanssa ihan kaksistaan Lietoon :) Toista meistä ei ainakaan jännitä, vaan se vetelee sikeitä keskellä olohuoneen mattoa.