Kyllä painaa. Sunnuntai meni ihan sumussa, mutta eipä maanantaikaan merkittävästi tuonut piristystä. Valkkutokoihin suunnattiin kuitenkin. Eipä ollakaan tokoiltu sitten SM-kisojen, ja muutama viikko olisi tarkoitus ottaa vähän iisimmin. On kuitenkin ainut hetki vuodesta, kun niin voi tokossa tehdä.

Treenailtiin Hakametsän nurtseilla. Ensin kyllä vaan syötiin. Ihme tarjosi meille herkullista raparperipiirakkaa, jäätelöä, mansikoita ja suklaata. Elli tarjosi jäätelön loput koirille :)

Luu teki luoksetulon takapalkkajuttuja. Ensin yksi stoppi takapalkalle. Siinä musta jo vähän ennakoi kääntymistä. Seuraava olikin tarkoitus vapauttaa mulle, mutta kääntyi nyt ihan kunnolla. Uudella stopilla jäi suorempaan. Tehtiin vielä läpijuoksu ja yksi stoppi, josta vapautus taakse. Täytyy tehdä noita mulle vapautuksia, eiköhän se tasapaino sieltä löydy. Stopeissa on musta kyllä selvästi parempi asenne.

Sitten ruutua häiriöillä. Ruudun ympärillä oli merkkejä, yhdet ylimääräiset ruutunauhat ja muuta sälää. Miinu liikkuroi samalta merkiltä ohjatun ja vei kapulat vähän vinosti niin, että reunimmainen oli juoksulinjalla ruutuun. Liikkeen alku oli siis kuin ohjatussa, mutta kapulan sijasta lähetin ruutuun. Maiju heilui ruudun vieressä Cuzia heitellen. Arvatkaa menikö ruutuun? No meni tietty, kerrasta, ja täydelliseen paikkaan. Toinen tehtiin niin, että Maiju heitti Cuzin Luun nenän edestä sen juostessa kohti ruutua. Tässä se meni lankaan! :D Mutta sekin oli kerrasta selvä ja onnistui sitten uudella yrityksellä. Pitää alkaa oikeasti käyttää mielikuvitusta näissä...

Jatkettiin häiriöillä ja tehtiin häiriöistumista. Ei olla näitä itse asiassa hirveästi tehty, joten aluksi helppoja häiriöitä, jotta sain Luun ymmärtämään, mitä siltä halutaan. Äkkiä se ymmärsikin ja sitten oli hyvä. Ihan nopeita vilkaisuja se ehti ympärille tehdä, mutta keskittyi kyllä tehtäväänsä, eikä mennyt maahan käskyistä, vapautunut, haistellut namipurkkia tai lähtenyt lelujen perään. Kerran kävi vahinko, kun Cuz osui vahingossa puuhun ja kimposi siitä päin Luuta sen selän takaa... Siitä se pinkaisi pois, mutta ei onneksi saanut traumoja :)

Lyhyen huilitauon jälkeen tehtiin ryhmäpaikallaolot. Ensin istuminen. Ehkä juuri tehty häiriötreeni vaikutti, mutta istui inasen ahdistuneen oloisena ja valui matalaksi. Toisaalta jossain vaiheessa ravisteli korvaa ihan kuin joku ötökkä häiritsisi. Siinä vaiheessa kävin katsomassakin, mutta en huomannut mitään.

Makuussa ei meinannut mennä kunnolla maahan, vaan laski kuono vinoon. Vasta kolmannella onnistui. Pysyi hyvin, ei kuulemma nuuskinut ;) Mä näin koirasta vain selän pitkän ruohon seasta. Oli kyllä kuulemma nieleskellyt välillä (pitäen kuonon maassa), pitääköhän semmoinen opettaa pois? Sen lisäksi että opettaa sen olemaan liikuttamatta sieraimia? ;) Nousu ok.

Tehtiin vielä itseksemme metallijuttuja. Nostoa ja palautusta joko suoraan tai kierron kautta. Hyviä, vaikka pari huonompaakin. Loppuun pitoa edessä, kesti tosi kivasti kapulasta vetämistä.

Vähän kaukoja lyhyeltä matkalta. Yksittäisiä ja joku sarja. Maahan-istua pitäisi hinkuttaa ja nillittää kriteeristä, harvoin tekee kerrasta kunnolla. Seiso-istu sen sijaan alkaa olla jopa aika varma :) (tekniikkatreenissä lyhyemmällä matkalla...)

Tuittukin teki lopuksi vähän mummujumppaa. Jalkojen pujottelua, kaukoja ja puunkiertojuttuja. Sai treeneissä jätskiä ja nameja, aika siistiä!