Käytiin tekemässä Luun kanssa muutama janatreeni. Ekaa kertaa ikinä erikseen siis. Ajoin Hervantajärven uimarannan parkkikselle ja tallasin siitä läheltä tien molemmin puolen jäljen pätkät. Janoja merkkasin molemmin puolin kaksi, pituutta (vai kuuluuko sanoa syvyyttä?) kymmenisen metriä kullakin. 20-40 metrin jälkeen keppi palkaksi. Jäljet vanhenivat suunnilleen tunnin verran. Käytiin Luun ja Nipsun (joka on meillä hoidossa) kanssa lenkillä Makkarajärvellä.

Ensin aloitettiin oikealle menevällä jäljellä. Mokasin aluksi itse, kun katsoin väärää merkkiä. Siellä oli joku samanvärinen merkki kuin mulla. Ihmettelin kyllä, että oliko se muka noin kaukana... Siinä sitten sähellettiin ja varmaan vedin koirankin pois oikealta jäljeltä tai jotain :D No, onneksi ei haittaa. Hetken hengenveto ja uusi yritys paremmasta kohdasta. Meni vähän jäljen yli, mutta nosti sieltä oikean suunnan. Siinä 20 metrin jäljen pätkällä Luu ehti kietoa jälkiliinan sekä totaalijumiin jonkun risun ympärille että jalkojensa sekaan... Mutta keppi nousi hyvin.

Toinen samaan suuntaan oli aika hieno, täysiä eteenpäin ja samoilla vauhdeilla jäljelle oikeaan suuntaan. Ajoi jälkeäkin aika vauhdilla, enkä oikein ehtinyt matkaan mukaan jarruttamaan. Kepillä malttoi kuitenkin jarruttaa itse ja hyvin nousi sekin.

Sitten toinen puoli, jossa jälki siis vasempaan. Eka meni taas hyvin, tarkistelematta oikeaan suuntaan. Eli todennäköisesti mielettömällä mäihällä edelleen :D Ja samalla höökillä kepille, johon ylettyi juuri ja juuri liinan jumiuduttua maastoon...

Viimeisellä saatiin "onneksi" mokakin aikaiseksi, eli lähti takajäljelle. Annoin mennä ja jatkettiin jäljen alkuun asti. Siellä pidettiin pieni tauko ja pohdittiin, että mikäköhän meni mönkään. Tai mä ehkä vaan toivoin, että Luu olisi pohtinut. Sitten uusi yritys. Nyt ehkä tiesi suunnan (?), sillä yritti kaksi kertaa oikaista ihan törkeästi. En antanu mennä ja toisesta jo hermostuinkin vähän. Eihän ne näitä osaa, mutta edes suunnilleen lähetyksen suuntaan voisi lähteä... Kolmannella lähetyksellä menin vähän metsän puolelle parempaan paikkaan. Siitä lähti hyvin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljesti taas miljoonaa, mutta ihmeen hyvin malttoi himmata kepille. Joutui sitä ihan etsimään hetken, kun ei heti saanut tarkennettua.

Hyvä treeni! Taisi olla Luunkin mieleen, sopivan tapahtumarikasta ja nopeatempoista jäljestystä ;)

Lopuksi tehtiin vielä parinkymmenen minuutin rauhallinen metsäköpöttely niin, että Tuittukin pääsi mukaan. Sen tassutossuhelvetti loppui ja pääsee taas liikkumaan! Täytyy vaan aloitella varovasti, sillä kunto on varmaan romahtanut tässä monen viikon lepäilyn aikana. Eikä se anturankaan iho toki ole vielä entisen veroinen.