Viikon kestänyt lähes päivittäinen agilityputki (tiistaina oli välipäivä) sai jatkoa torstaina kouluttamisen ja perjantaina Nipsun kanssa treenaamisen muodossa.

Aloitettiin Hipsiäisen kanssa puomilla, jonka alastulon nostin taas minipöydälle. Pienen koiran päässä oli taas tapahtunut jotain välipäivien aikana ja pöydälle hyppääminen oli ihan pala kakkua. Helppoa oli myös pöydällä pysyminen ja siellä riekkuminen. Ja alastulon yli hyppiminen. Ja sen kiipeäminen ylöspäin. (Nämä kaikki tietenkin omatoimisesti.) Koska homma alkoi mennä jo överiksi, jäti lelupalkan pois ja palkkasin vain namialustalle. Silti Nipsu tuli alastulon välillä niin lujaa, ettei takapää pysynyt puomilla. Parin kerran jälkeen nostin sen takaisin, eikä se onneksi ottanut siitä nokkiinsa. Täytynee jatkossa miettiä, saadaanko homma toimimaan ihan näin, vai pitääkö ottaa hihna avuksi.

Sitten harjoiteltiin takanaleikkausta kahdella hypyllä ja putkella. Aluksi niin, että toisen hypyn takana oli palkka, mutta sitten niin, että hypyltä jatkettiin putkeen, siihen päähän, johon takaaleikkaus käänsi. Vähän säätöä, mutta aika helposti saatiin tämä onnistumaan. Kerran Nipsu kiepsahti hypyn jälkeen, mutta kertaakaan ei esim. jättänyt hyppäämättä. Pitäisi nyt vaan uskaltaa alkaa tehdä kaikenmaailman ohjausharjoituksia. Pidän koiraa niin pentuna vielä, että lähettelen sitä vaan vähän putkiin...

Seuraavaksi vinokeppejä. Ajattelin ottaa vain hihnassa, kun ei ollut apuohjaajaa. Pari toistoa meni kuitenkin niin hyvin, että uskaltauduin jättämään hihnan pois. Aluksi kepeille meno oli vähän hakusessa, mutta kun Nipsu sen hoksasi, se veteli keppejä kuin vanha tekijä. Haki aloituksia ja pujotteli loppuun asti, vaikka jäin jälkeen. Itse asiassa se teki samaa myös toiseen suuntaan, kun piti vain palata keppien alkuun...

Loppuun muisteltiin vielä vähän takaakiertoja yhdellä hypyllä. Ne alkoivat sujua, kun tajusin pitää palkan ohjaavassa kädessä. Helposti Nipsu kyllä haki takaani suoraan hypylle ja yritti takaakiertoon lähtiessään kiertää koko hypyn.

Tuittu pääsi taas tekemään muutaman kerran puomia. Se tuli niin lujaa, että takapää tippui joka kerta maahan asti. No, tätä tietä mennään, joten tippukoon. Sen verran myös pelleiltiin, että puomille hetsatessa aloinkin hokea "kepkepkep". Tuittu oli vähän ihmeissään, mutta ei singonnut puomille, vaan löysi lopulta vieressä olevan kepit. Kyllä se siis vähän kuuntelee, mitä sanon :D

Tänään pidetään "taas" agilityvälipäivää, mutta sunnuntaina päästään taas kisailemaan. Meillä onkin ihan lämpimiä muistoja näistä Takkujen Euroviisujen jälkeisistä Jalosen tuomaroimista kisoista :) (Tuitun ensimmäinen nollavoitto tuli, kun Lordi voitti Euroviisut)