Maanantaina oli Luun ja Nipsun Piira-päivä, joten alkuviikko on otettu taas rauhallisesti. Molemmilla oli jumeja, lukot lantiossa ja jäykkää rintarankaa. Luulla pieni lukko myös niskassa. Arvasin, että sivulletulokuurit näkyvät... Luun kanssa pitäisi nyt vaan bodata sitä oikeaa kylkeä ahkerasti.

Tiistaina ei siis mitään, lenkitkin kevyinä. Tänään olin lähdössä lenkille kuuden maissa, mutta sain yhtäkkiä päähäni lähteä jäljestämään. Hetken arvoin, että ehditäänköhän valoisan aikaan pois metsästä, mutta pistettiin vaan töpinäksi. Ja hyvin ehdittiin, oltiin jo kotimatkalla, kun alkoi hämärtää ;)

Ajoin tuohon Birgitan polun hollille ja zoomailin siitä lupaavan näköisen maaston. Kiersin taktisesti yhden ojan, mutta tallatessa huomasin, että niitä oli siellä enemmänkin. Tai sitten se oli sitä samaa, jota onnistuin kiertelemään. Kaksi ojanylitystä tuli jäljelle kuitenkin. Vaikka paikka oli lähtökohtaisesti helppo (kahden tien risteyksessä), varsinkin noiden ojien takia olin taas ihan hukassa. Lopussa luulin jo tallanneeni jäljen ristiin, mutta en sitten onneksi kuitenkaan.

Jäljelle tuli mittaa reilu 450 m. Neljä isoa keppiä. Vanheni juuri ja juuri tunnin. Muutama nami ekalle pätkälle. Ekan kepin jälkeen en enää jaksanut namittaa, eikä kyllä ois tarvinnutkaan.

Jana reilut viisi metriä, sopivasti polunpohjaa pitkin. Luu lähti suoraan ja nappasi jäljen sukkana oikeaan suuntaan (eli vasempaan). Ehkä säkällä kuitenkin...? ;) Eka keppi nousi, toinen tai kolmas jäi, luulen, että toinen. Se kolmas ja vika taas hyvin. Jonkun verran tarkistelua, mutta tuntui, että Luu teki ne jo vähän maltillisemmin...? Ensimmäinen ajatus ei ollut lähteä miljoonaa kaahottamaan, jos jälki meinasi hukkua, vaan malttoi jäädä ihan siihen muutaman metrin säteelle :) Jarrutin toki liinasta, mutta ei tarvinnut niin voimakkaasti kiskoa vastaan.

Tykkään Luun työskentelyssä kyllä siitä, että jos liina menee sotkuun, en pääse itse etenemään, tulee tarkistelua tai jotain muuta epämääräistä, niin sen voi ihan hyvin pysäyttää ja vaikka kiskoa pois jäljeltä. Kun homma on saatu selvitettyä, homma jatkuu just siitä, mihin se jäi. Ja samalla vimmalla, tietty :)