Oli sitten viimeiset keskiviikkoillan treenit Meirän hallilla. Ja ilmeisesti viimeiset treenit Meirän hallilla ylipäätään, ellei se taas onnistu pelastautumaan purku-uhan alta. Jäähyväistunnelmissa silti mentiin ja herkuteltiin nyyttärituomisilla. Munkkeja, macaron-leivoksia, piirakkaa, viinirypäleitä, karkkia, pähkinöitä ja Pommaccia. Huh! Samalla juhlistettiin kaikkea sitä tulevaa kisamenestystä, mainetta ja kunniaa, mitä me kaikki tulemme saavuttamaan ;)

Koirat tekivät syöpötellessämme piiitkän paikkamakuun ;)

Alli ja Tuittu rajautuivat kuvasta pois. Alli on muiden koirien kanssa rivistössä, Tuittu pääsi kyttämään lähemmäksi pöytää. Mutta ei ihan ylttänyt... Annukka oli kyllä muistanut koiriakin ja niillekin oli varattu omat herkut.

Treenattiinkin. Luun vuoro oli kolmantena. Aloitettiin seuraamisella, jossa Maiju naksutti hitaasta kävelystä, ja nimenomaan siis kävelystä. Tein myös normikävelyä, jossa keskityin paikkaan. Luu oli aloittamassa ihan väärässä moodissa ja päästi peräti kahdessa ekassa liikkeellelähtöyrityksessä vinkaisun. Näistä tietty huomautukset ja sitten alkoi sujua. Seuraamisessa painoi ja teki kaikkea muutakin. On se vaan vaikea liike! Niin yksinkertainen asia, mutta niin paljon liikkuvia osia. Koirakin pystyy venkoilemaan yhtäaikaisesti uskomattoman moneen suuntaan.

Seuraamistreeniä (Heh, pitäisi varmaan treenata tuota hidasta kävelyä ihan itsekseen, näyttää niin vaikealta :D)

Sitten tunnari. Kapulat n. viidessä metrissä ringissä (!), itse seisoin vieressä. Luu kiersi koko systeemin ympäri, meni siis kerran omankin ohi. Toisella kierroksella sitten nosti ja toi. Hyvin kuitenkin malttoi keskittyä. Tuodessa korjasi otetta kertaalleen. Mutta pureminen on jäänyt lähes tyystin pois siinä vaiheessa, kun aloin käyttää tunnarissa tuota huomauttelua. Ennenhän Luu puri tunnarin yhteydessä ihan hulluna, vaikka pitotreenit ja erikseen tehdyt tuonnit sujuivat jo. Kai tällä ihan positiivinen vaikutus mielentilaan on ollut.

Ehdittiin tehdä omalla vuorolla vielä nopsaan luoksetuloa. Jättöjä liikkuroituna. Palkkasin namilla maahanmenosta, välillä myös vapautin ja kerran kävelin vähän matkaa pois ennen vapautusta. Jännityn jotenkin itse niistä kisamaisista aloituksista, ja se heijastuu heti koirankin tekemisessä. Taas saatiin aikaiseksi myös jumitusta maahanmenoissa. No, treeniä vaan. Eiköhän tääkin sitten joskus. Tein yhden stopin karkuunjuoksuna niin, että jätin Luun ilman alkuhässäköitä. Oli hyvä.

Lopussa oli muutama minuutti aikaa yhtä aikaa muiden kanssa.

Luu meni kaksi kertaa ruutuun. Ekalla lähetin lähempää ruutua, tokalla lähtöpaikasta. Hienosti molemmat! Tokalla himmasi ehkä aikaisemmin, mutta upposi silti oikeaan paikkaan asti.

Noudon tuonteja puukapulalla. Ensin muutama vinouden korjaus edessä istuen. Musta oikealle vinot osaa korjata paremmin, luonnollisesti koska niitä on tehty enemmän (se ongelmasuunta). Pari tuontia kapula Luun edessä. Näissä varastaa helposti, mutta en ole nipottanut. Luovutusasennot hyviä.

Muutamia kaukojen m-s-m-vaihtoja. On hinkattu niin paljon istumisia, että tästä on tullutkin jo huonompi vaihto. Maahanmenossa pompsauttaa tosi helposti takajalkoja, kun otan yhtään etäisyyttä. Venyttää liikaa eteen. Ajatusta siis koitetaan näissäkin saada taakse ja takajaloille. Peruuttelujen yhteydessä tekee hyvin. Ajatus kisavalmiista kaukoista tuntuu kyllä tällä hetkellä todella kaukaiselta, mutta kai näistä joskus valmista tulee.

Tuittu teki pari noutoa. Muuten se aiheutti yleistä häiriötä tunkemalla pressun alta käytävän puolelle vaikeuttamaan agikoirien kulkua omalle kentälleen... Piti lopulta siirtää se toiselle puolen kenttää.

Viimeiseksi se paikkamakuu. Luu valahti makuun aikana jotenkin salakavalasti semmoiseen löhöasentoon. Kun palasin sen luokse, takapää makasi niinkuin kyljellään. Leuka oli kyllä pysynyt ihan paikallaan... Olin ihan varma, ettei se nouse siitä asennosta ikinä, mutta nousikin istumaan oikein näpsäkästi! Hyvät edes siitä.

Kiitos Maijulle, Miinulle ja Annukalle keskiviikkoiltojen treeniseurasta! Kivaa oli!