Keskiviikkona Luu pääsi valkkuaksoihin. Tehtiin takaaleikkaustreeniä. Hanna oli briiffannut etukäteen, että tässä treenissä koira saa mennä itse. Luu sitten meni :D

Aluksi ei saatu siihen mitään tolkkua. Kahden esteen jälkeen se vaan lähti. Sitten vähennettiin alkuvauhtia ja lisättiin hallintaa, niin vähitellen onnistuttiin osumaan oikeille esteille. Kauniista linjoista ei nyt niin tarkkoja oltu ;) Lopulta saatiin jo kokonainen kierroskin onnistumaan. Ihan pätkittäin löytyi jotain rytmiäkin menoon, mutta mitään sellaista täydellistä hallinnantunnetta mulla ei ohjaamiseen tullut. Enemmän se oli sellaista herran haltuun -kaahotusta.

Mutta Luulla oli hirmukivaa! :D Ja rimat pysyi hyvin.

Lopuksi jäi vähän aikaa ja naapurikenttä oli vapautumassa, joten jäin hetkeksi tekemään puomia ja tokoa, jotta pääsin testaamaan sinne sen yhden kepeillelähetyksen (jonka mokasin taannoisissa kisoissa molemmilla koirilla).

Tokossa jotain höntsäilyä esteiden lomassa. Eteenmenoa, luoksetuloa, kaukoja, zetaa.

Kaukoissa laitoin lelua Luun viereen tai eteen, koska se on nyt välillä kääntynyt vinoon. Tällä sain sen suoremmaksi, mutta jumitti lelusta yllättävänkin paljon! On sitä ennenkin noin käytetty, mutta ei aikoihin.

Zetaa tehdessä Luu oli selvästi jo vähän väsy, joten oikea maahanmeno oli enemmän kiven alla.

Kun neloskenttä vapautui, tehtiin siellä ihan muutaman esteen pätkä. Kepeillemeno onnistui tietenkin noin vaan, monella eri tapaa.