Tänään oli yleinen kato agitreeniryhmissä. Mun aktiivisesta ryhmästä paikalle pääsivät vain Heidi ja Aron, joten itse puolestani peruin Marken treenit ja treenasin Luun kanssa samalla vuorolla. Ei tarvinnut kökkiä Lempäälässä koko iltaa. (Hiukan jo kyllästyttää ne hallin ympäristön lenkkimahdollisuudet...)

Heidi halusi treenata välistävetoja kolmella rinnakkaisella hypyllä. Me tehtiin sitten samoja. En yrittänytkään saada niitä onnistumaan, koska tiesin sen ihan tuskaiseksi. Jotain ajatusta sinne päin sentään oli, joten harjoitus voitaneen kuitata onnistuneeksi ;)

Sitten rakensin meille semmoisen "helpon" radan, jossa mukana kaikki kontaktit. Luun kanssa paloi niin hermot, että verenpaine alkaa vasta nyt vähitellen laskea.

Ensin tapeltiin lähdön kanssa. Luu kyyläsi koko ajan johonkin ihan väärään suuntaan, kääntyi vinoon, hilasi takapuoltaan, nousi ylös. Sata kertaa kävin palauttamassa sen niska-persotteelle ja annoin jo varsin selkeäsanaista palautetta. Mutta, no, se nyt tiedetään, mihin sekin palaute meni... Lähtöjen kanssa pitää kyllä ottaa taas joku tehokuuri ja varmaan nollatoleranssi tassujen liikutteluun ja kyyläilyyn. Ja kun Luun asenne on lähdössä tuollainen, on vähän turha edes lähteä radalle.

Nyt lähdettiin... Puomille suoraan putkesta, laatikko ylösmenolla. Ekalla meni iloisesti yli. Sen jälkeen taisi osua kaikilla. Sen sijaan alastuloihin paloi käämit. Vaikka en edes jäänyt taakse, vaan vedätin suoraan eteenpäin, niin Luun oli pakko läntätä ne etutassunsa kontaktin sivuun. Osasi kyllä ihan sujuvasti korjata, kun huomautin, mutta kertaakaan ei voinut mennä kerrasta oikein.

Keinua tehtiin ilman laatikkoa. Ekalla taisi osua, mutta ainakin yhden meni yli. Yhdeltä alastulolta lipsahti hämyohjauksen perään, muuten kontaktit ok.

Aallakin laatikko ja myös siitä ekalla yli... Huoh. Seuraavat taisi osua, mutta ei erityisen huolellisesti.

Loppuradalla ei sitten vaan osuttu oikeille esteille millään. Mä en ehtinyt tai sitten ehdin, mutta Luu flänkkäsi hypyistä ohi. Siihenkin mulla meni hermot, kun se ei voi suorittaa nenän edessä olevaa estettä, vaan lähtee kaarrottamaan.

Että semmoista tänään. Musta tuntuu, että Luu vaan nauttii, kun saa mut hermostumaan ja pääsee vääntämään. Loppulenkillä se on heti ihan tyyni ja kiltti. Käy välillä tökkäisemässä kuonolla ja heiluttaa häntää kuin sanoen "Eiks ollutkin taas ihanaa treenata?!"