Maanantai ja valkkuryhmän tokot, erottamaton yhdistelmä. Tänään oltiin sovittu treenit jo viideksi Hakametsään. Alkuperäiseltä kentältä siirryttiin jalkapalloilijoiden tieltä puistoon nurtseille. Sielläkin oli väkeä kuin pipoa, mutta löydettiin sopiva pläntti leikkikentän ja hiekkakentän välistä. Häiriötä oli ihan riittämiin, kun jalkapalloja lenteli yli ja ainakin kenttää rajaavaan aitaan koko ajan. Lähimmillään yksi pallo lensi puolen metrin päästä ruutuun juoksevasta Aronista. Onneksi ei sentään osunut keheenkään.

Luun kanssa aloitettiin ja tehtiin kisamainen setti.

Seuraaminen tuntui huonolta, mutta Maiju ja Heidi vakuuttivat sen näyttäneen ihan hyvältä. On se parempaa kuin joskus sentään, se on varma. Perusasennoissa tiputtelu ärsyttävästi kontaktia ja kuunteli liikkuria.

Luoksetulossa seisominen oli surkea, maahanmeno ihan hyvä. Maasta lähti liikkurin käskyllä. Otin lopun maasta uudestaan, sitten ok.

Tunnarissa meni vauhdilla ja oli alkuun vähän hätäinen. Malttoi kuitenkin olla nostelematta vääriä ja toi oman. Palautusvauhti yllättävän hyvä! Tässä muistaakseni ennakoi sivulletulon.

Kaukoissa ei ollut oikein mitään hyvää. Järjestys se perinteinen M-I-S-M-S-I-M. M-I huono, I-S jätti toisen etujalan taakse, S-I liikkui. Ja tarvittiin kaksi tuplakäskyä, kun katseli ympärilleen ja seurasi liikkuria. Huono keskittyminen!

Viimeiseksi siirtymä ja virittely merkille ja ruutuun, ja sitten merkille juoksin perään ja palkkasin. Lähti kyllä ihan kivalla vauhdilla.

Siirtymät ja yleinen fiilis oli ihan hyvä, oli rennon oloinen eikä tarvinnut vääntää sivulletulojen kanssa. Ennakoinnit voidaan laittaa sen piikkiin, että niitä ei tosiaan olla viime aikoina treenattu. Kokonainen luoksetulo on tehty viimeksi varmaan tammikuun kokeessa :D Ärsyttää tehdä sitä, kun stoppi ei kuitenkaan toimi... Olen tyytyväinen, että pystyi tekemään tunnarin. Kaukot oli surkein esitys, mutta eipä vaan niitäkään ole tehty kokonaisuutena pitkään aikaan juuri ollenkaan, saati sitten liikkurin kera.

Kaikkien treenattua tehtiin paikallaoloja. Lyhyehkö makuu, ok. Sitten maahanmenoja ja nousuja ringissä. Muiden käskyistä ei välittänyt mitään, muuten jotain pientä säätöä. Ja lopuksi istuminen. Jätin Cuzin Luun eteen toivoen, että se vähän skarppaisi. Ei oikein toiminut, koska Luu ei pystynyt katsomaan sitä, vaan oikein käänsi päänsä toiseen suuntaan :D Näin käsitellään liian suuret houkutukset...

Lopuksi hilluttiin vielä yhtäaikaa siellä kaikkien niiden lasten ja jalkapallojen seassa. Tein stoppeja puunkierrolla. Ekalla kierrolla kävi kyllä vähän nolo. Olin kommentoinut aikaisemmin jollekin treenikaverille niistä "meidän puolellemme" lentävistä palloista, että voi olla, että täältäkin saattaa vahingossa lentää koira sinne jalkkiskentän puolelle... Ja kun sitten lähetin Luuta kiertämään puuta, se lähtikin kiertämään sitä kentän päädyssä olevaa aita ja teki komean kunniakierroksen jalkkiskentällä ;) Onneksi pelaajat olivat juuri keskikentän puolella.

No, sitten löytyi se puukin. Kierroista sain ihan kohtuullisia (nurtsi)stoppeja. Yhden otin jätöstä ja se oli taas ihan onneton teputus :(

Hermojen menettämisen uhallakin sitten jäävien kimppuun. Ensin muistuttelin seisomista, koska se tuntuu olevan tällä hetkellä heikompi lenkki. Ekalla istuikin, katseavusta ja hennosta käskystä huolimatta. Tästä vähän rakentavaa palautetta (josta en tällä kertaa saanut edes murinoita takaisin) ja sen jälkeen pystyi tekemään oikein. Muutaman seisomisen jälkeen yhdistin maahanmenon ja seisomisen, ja kun se toimi, istumisen, maahanmenon ja seisomisen. Toimi! Seisomisista palkat (kehut+nami, sitten vapautus ja lelu).

Muutamaa kaukoa vielä läheltä, Maijukin vähän huiteli siinä vieressä. Luu oli jo aika läkähdyksissä, eikä jaksanut tehdä kunnolla. Saatiin kuitenkin kaikista joku ok suoritus, jopa yksi S-I (parista metristä).