Tänään päivällä agiliidettiin Mouhiksella. Lealla on muutama yksäri ja me mentiin puolittamaan tätä yhtä. Marko koutsasi. Kahdella kierroksella päästiin pätkissä esteelle 14. Ja siellä oli ihan hyviäkin kohtia! :D

Ihan ekat toistot Luu oli lähdössä ok, mutta sitten alkoi vääntää itseään vasemmalle (puomia kohti). Ei nyt tehty tästä numeroa. (Joo, enkä ole muuten aloittanutkaan sitä kosketusalustaa, laiska minä!) Itse asiassa yhdessä vaiheessa Marko kehoittikin mua vaan antamaan sen olla, sillä kun olin käynyt pariin kertaan korjaamassa törkeimmät hilautumiset, Luu tuli alun vielä aivottomammin. Ilmeisesti vetää vaan lisäkierroksia siitä hinkkaamisesta...? Tätä pitää tarkkailla. (Ja taas yksi lisäpiste sille kosketusalustalle!)

Tein kakkoselle vastakäännöksen. Kerran tippui kolmosen rima, kerran kakkosen rima ja pari kertaa Luu ei irronnutkaan sille kakkoselle. Mun ohjauksessa ei lopulta ollut kuulemma mitään vikaa (!), mutta jotenkin Luun ajatukset olivat siellä puomin suunnalla. Tai jotain. Toisella kierroksella mentiin alkua uudestaan ja tehtiinkin tähän puolivalssi(!). Mä en tee puolivalsseja. Nyt tein ja se toimi!

Neloselle tuli vippaus, joka jopa osattiin jotenkin. Ilman vauhtia en meinannut saada sitä onnistumaan, mutta radan osana ihan ok. Sitten vitoselle liikkuva ja kutoselle ennakoiva valssi. Ekassa olin aina myöhässä ja linja valui (en välittänyt!), kutosella kerran jopa liikaa ennakointia ja kerran rima.

Seiska suoraan, kasille irrotus, puolivalssihkoa ja ysille vauhdikas valssi. Kympille piti tehdä vekkiä, jota en koskaan muistanut, ja yhdelletoista viski. Viski saatiin onnistumaan ihan kivaksi, pitää vaan tuommoisissa kohdissa olla tarkkana sen linjan kanssa.

Sitten tuli suoraan hyppy ja pituus, pituudelta 90 astetta vasempaan puomille, jonka alla oli putki tosi tyrkyllä. Vastakäännöksellä Luu meni putkeen, en sanut sitä kääntymään tarpeeksi. Tähänkin ratkaisu oli lopulta... tadaa! Puolivalssi! (Flippi jäi kokeilematta, tässä olisi voinut olla senkin harvinainen paikka.) Pituudelle mun piti vaan päästä tarpeeksi pitkälle, että sain ennakoinnin kohteeseen, mutta sitten toimi nätisti. Puomille lopetettiin. Mähän en juuri ylösmenoja nykyään katsele, mutta Marko sanoi, että teki hyvin ne molemmat kaksi ;)

Marko sanoi samaa, mikä tässä on ollut ajatustyön alla... Eli kannattaisi löysätä pipoa tiettyjen juttujen suhteen, jotta pääsisi menemään rennommin ja pidempiä pätkiä. Rimoistahan rata katkeaa aina, mutta valuvia kurveja ja muuta epätäydellisyyttä yritän opetella katsomaan läpi sormien. Se on vaan helpommin sanottu kuin tehty, sillä perfektionistin rytmi katkeaa huonosta käännöksestä jo ennen kuin ajatus ehtii tajuntaan asti ;) Ja sen tietää, mitä suoritukselle tapahtuu tuommoisen koiran kanssa, jos ohjaajan ote herpaantuu hetkeksikään. Mutta pääjumppaa ja asenteiden muokkausta, sitähän tämä agility on! :)

Luu menee. Huomatkaa osuva taustabiisi ekan yrityksen aikana. Uholla mennään ja sitten kaksi estettä ja rima :D

Kiitos Lealle kyydistä ja treeniseurasta!