Käytiin jäljestämässä. Taas semmoinen kulmikas, tai no, mutkitteleva, jälki. Keppejä kolme, lisäksi muutamia pieniä namikasoja. Mittaa tuli vain 360 m.

Janalla eteni nyt suoraan, mutta sitten tarkisteli takajälkeä ja meni jäljestä yli. Hetken pyörimisen jälkeen selvitti kyllä itse oikean suunnan. Pidin nyt liinaa tuntumalla, mutta jarrutin vain sen verran kuin oli pakko, että pysyin mukana. Luu menikin nyt rauhallisemmin. Ehkä se tuntuma auttaa sitä pitämään homman kasassa...? Toki on siihen käytännön syistä tottunut. Pysähtyi aika hyvin syömään nameja ja nosti kaikki kepit. Muutenkin taidettiin pysyä hyvin jäljellä, kulmissa nyt helposti pientä tarkistelua. Se oli semmoinen kymmenen minuutin ja hyvän mielen jälki! :)

Sitten kävin kouluttamassa Maijun aksaryhmää, kun olin yhden "velkaa". Kotimatkalla pysähdyttiin vielä lähikentälle tokoilemaan. Olipa kylmä!

Jäävät kertaalleen oikealla puolen seuruusta. Maahanmeno juoksusta, silleen tekee nopsaan.

Ohjatun palautukset molemmin puolin. Merkin kautta, mutta vaan yhdellä kapulalla. Ei pure ei... Vasemman nostossakin yritystä, oikealla vaan kaarrottaa.

Ruutua. Ja merkkiä. Ja muutaman toiston jälkeen kuuntelua sekä alussa että merkillä... ;) Ruutu oli ensin ylimatkalla. Kerran pysäytys (ja palkka) matkalla, sitten pari kertaa ruutuun ilman stoppia. Pysyi sisällä :) Sitten siirsin merkin lähemmäksi, ensin ihan johonkin 15 metriin, sitten vähän kauemmaksi. Hyvin pysyi sisällä näissäkin!

Juoksentelujen jälkeen tunnari. Rivi, normaaleilla väleillä, oma tokana. Kerran meni yli ja piti kutsua pois, mutta korjasi heti seuraavalla. Sitten vielä uusiksi oma ekaksi, ok.

Muutama metallinouto hetsauslähetyksellä. Kehuin ja hoputin nostossa, oli aika hyviä! Ja ihanaa, kun metalli alkaa olla vihdoin ja viimein Luullekin jopa mieluisa :)