Aamulla käytiin Tuitun kanssa Elinalla. Oli seniorien vuoro käydä fyssarilla ;) Ensin hoidettiin Tuittu. Rangassa oli jonkun verran jäykkyyttä ja pari kipeämpää kohtaa. Toiselle puolelle annettiin laseriakin. Raajojen liikkuvuus Tuitulla sen sijaan on sitä luokkaa, että nuoremmat saavat kuulemma olla kateellisia :) Muutenkin se on edelleen ikäisekseen hyvässä kunnossa.

Luutakin vähän hierottiin, ihan vain tottumisen vuoksi. Sitä kun aina vähän jänskää se käpälöinti, vaikka toisten hoidon aikana on kyllä tunkemassa nenäänsä mukaan. Kyljelleen kun sen saa, se kyllä pystyy olemaan ihan hyvin. Joku siinä alussa on vaan inhottavaa. Niin, ja Luun käsittelyn aikana Tuittu istuu Elinan vieressä, tuijottaa vuoroin Elinaa, vuoroin Frolic-pussia ja vinkuu...

Sitten oma vuoroni. Heh, aika monta kipeää paikkaa löytyi, lähinnä ylävartalosta. Pitäisi kuulemma oikeasti vähän vahvistaa noita rangan tukilihaksia, jos haluaa säästää selkänsä. Lisäksi olen itsekin huomannut, että lantioni on jotenkin vinksallaan, epäsymmetrisyyden näkee ihan peilistä katsomalla. Elina sanoikin, että selässä on lievä skolioosi (jota ei ole koskaan esim. koulussa todettu) ja lanne on kiertynyt. Mitenkä tuo jäykkä ranka ja vino lanne fyssarin suusta kuulostaakin niin tutulta...? ;) Koirilta ne viat tulee vaan hoidettua mitä pikimmiten. Kiitos Maijulle ja Lealle lahjakortista, teki kyllä hyvää! (Vaikka toistaiseksi vielä vähän sattuu.)

Illemmalla sitten treeneihin. Mitään lepoa... Tuittu sai kyllä jäädä kotiin lämpimään.

Rata oli aika vauhdikas ja siinä piti olosuhteiden pakosta ohjata aika paljon takaa. Esteitä oli yli 30, mutta tutustuin kunnolla vain ekalle puomille asti, eli 17 ensimmäiseen. Niissäkin oli liikaa.

Pitäisi vaan treenata tuommoisia rataprofiileja, koska en osaa ollenkaan. Luu lentää, ja koska pelkään, että se lentää, jään hannaroimaan, ja sitten se ainakin lentää. En osannut rytmittää ja liikkua alkuunkaan. Ja Luu lensi.

Alkupuolella oli ennen keppejä semmoinen hyppyepäsuora, johon yritin ensin takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Oli pakko jäädä jarruttamaan takaaleikkausta edeltävälle hypylle (koska muuten Luu lensi ihan väärään suuntaan), jolloin olin niin jäljessä, että poikkari oli ihan herran haltuun. Paniikki iskee, kun pitää yrittää ohjata kilsan päästä, ja takaa. Marke sai yllytettyä mut tekemään siihen persjätön... ja ehdin jopa. Sen verran myöhässä toki, että Luu lensi silti ja kurvi valui. Poispäinkäännökseen ehti niin paremmin, mutta ei me sitä silti nätiksi saatu.

Keppien jälkeen tuli vielä tuskaisempi kohta. Pääsin treenaamaan siihen sitä takaaleikkaus-välistävetoa, jota tehtiin Juhan treeneissä. Tää oli helpompi kohta jatkon kannalta, ja saatiin se jopa aika nätiksi. Kunhan vaan sain Luun sille takaaleikkaushypylle, kun se tahtoi lähteä kiertämään tai jäädä pyörimään ja räkyttämään. En vaan osaa.

Sitten piti jatkaa kahden hypyn epäsuoralle ja siitä vedolla putken lähempään päähän. Tätä en saanut onnistumaan sitten millään. En tiedä, mitä siinä olisi pitänyt tehdä. Luu lukitsi putken kauemman pään (joka oli linjalla) jo ennen edeltävää hyppyä, joten hypyn jälkeen oli turha tehdä yhtään mitään. Tein sille hypylle takaaleikkauksen, mutta siinä vaiheessa Luu oli jo menossa, joten se ei kääntänyt sitä yhtään mihinkään. Jos taas huusin sen kuulolle ennen hyppyä, se kääntyi mua kohti, koska olin siinä vaiheessa niin kaukana takana. Olisi varmaan pitänyt päästä lähemmäksi hyppyä rytmittämään, mutta kun en päässyt.

Puomi oli sentään ok. Mentiin sille putkesta, josta vedätin. Joku oli aika hilkulla, mutta tähtäsi ja osui kuitenkin.

Sivussa ehdin vähän naksutella 2on 2offin suoruutta kontaktitrainerilla. Korjaa kyllä tassut (ja katseen) eteen, mutta aina on pakko ensin tarjota vinoon.