Ilmoitin Nipsun kisoihin ja sitten mentiin treenaamaan. Treenien jälkeen lohduttelin itseäni, että onneksi kisaradat ovat yleensä vähän helpompia. Vaan eipä ole tällä hetkellä kovin itsevarma olo.

Tommi veti rääkkitreenit, jossa mentiin maajoukkueleiriltä lainattua rataa nollasta ulos -periaatteella. Yritettiin ainakin kymmenen kierrosta ja päästiin Nipsun kanssa pisimmillään esteelle viisi. Että silleen. Mutku ei vaan osata. Kolmantena esteenä oli puomi, joka meni kentän nurkkaan. Siitä piti kääntyä 180 astetta okserille, josta puomin alla olevaan pussiin. Vaihtoehdot olivat mennä okserin puolta, jolloin koiran olisi pitänyt edetä kontaktille itsenäisesti ohjaajan jäädessä okserille vastaanottamaan tai jäädä toiselle puolelle ja heittää okserille poispäinkäännöllä puomi leijeröiden. Nipsuhan ei etene kontaktille, jos jään taakse, eikä irtoa. Joten siinä sitä oltiin.

Ekalla kierroksella laitoin Elinan vinkkien mukaan lelun puomin päähän, jotta sain sen menemään. Tommi antoi meidän jatkaa rataakin vielä tämän jälkeen, mutta ei päästy edes pussiin asti. Toisella kävin taputtamassa maata puomin jälkeen, mikä itse asiassa toimi tosi hyvin. Tai siis toimi niin, että Nipsu meni hämyyn... Mutta eteni kuitenkin hienosti kontaktille. Silti ei päästy pussiin. Jollain kierroksella tippui okserin rimakin. Kerran kokeilin kuitenkin sitä leijeröintiä toiselta puolen. Yhteen yritykseen meni kolme kierrosta, kun kaksi kertaa Nipsu kielsi puomin/hyppäsi pois, kun takaaleikkasin. Eihän se osaa mitään! Leijeröintiyritys oli niin epätoivoinen, että sitä en jäänyt hinkkaamaan. Loput kierrokset lintsasin, kuten moni muukin, eli autoin Nipsun kontaktille, jätin odottamaan ja kävelin kaikessa rauhassa okserin taakse vastaanottamaan. Näissäkin säädettiin vielä sinne pussiin menon kanssa. Kun sain sen hirveellä varmistelulla onnistumaan, Nipsu meni kaksi kertaa seuraavan hypyn taakse, kun piti takaaleikata. Sitten loppui kierrokset.

Lopussa saatiin treenata vapaasti joku 7-8 minuuttia. Tein alun vielä kertaalleen niin, että Tommi vei lelun Nipsulta salaa puomille. Tämä meni hyvin, mutta Nipsu varmaan näki sen alastulolla. Sen jälkeen keskityttiin loppurataan. Nollana ei sitäkään päästy kuin pätkissä. Kieltoja ennakoivassa valssissa ja omia ajoitusmokia. Kepit Nipsu lopetti kesken. Ne menivät kohti nurkkaa ja piti lähteä vähän ennakoimaan käännöstä. Tämä onnistui, kun otin jo alussa sivuetäisyyttä ja leijeröin yhden hypyn. Oma liike ja linja pysyivät tasaisempana.

Onhan tässä hakemista. Musta tuntuu, että Nipsu on nyt tauon jäljiltä entistä enemmän kiinni mussa, eikä irtoa mihinkään. Se menee tosi helposti semmoiseen räkytysmoodiin, jolloin se ei pysty yhtään keskittymään esteisiin. Opetettavia ja vahvistettavia asioita on vaan niin miljoona, ettei tiedä mistä edes aloittaa. Kontaktien lisäksi keskitytään varmaan lähinnä radan tekemiseen ja ohjauksen rytmityksen hakemiseen. Näillä taidoilla ei pitkälle pötkitä, mutta ensi vuonna on sitten eri meininki! Jos vaikka saatais nyt treenata ihan kokonainen kausi :)

Lopussa treeniaikaa jäi viitisen minuuttia, eikä kukaan halunnut enää mennä. Into pääsi sitten vähän rallattamaan :) Tehtiin muutama kerta puomia ja paria pätkää radasta. Intolla sain onnistumaan sen okserille irrottamisen ja leijeröinnin, tosin pari kertaa piti yrittää. Myös Into tuli kerran kepeiltä kesken pois, että ehkä se sitten oli vähän hankala. Muuten meni ihan kivasti, toki kaarrokset vähän valui, kun olin itse ihan huiteluasenteella, väärät kengätkin jalassa. Vaan olihan se vähän eri mennä tuommoisella isolla koiralla, joka oikeasti lähtee. Intolla näytti olevan aika hauskaa! Samaan aikaan Luulla ja Nipsulla paloi käämit...