Onneksi on nämä valkkuryhmän treenit, pysyy edes jonkunlainen tatsi tokoon... Tällä viikolla ajattelin kyllä ryhdistäytyä, kun johan tässä on pari viikkoa laiskoteltu.

Luu oli vuorossa toisena. Aloitettiin yllättäen ohjatun merkillä. Kati oli oppinut Christan koulutuksessa hyvän merkkitreenin, joten testattiin sitä. Hyvältä näytti! Ensin tehtiin merkille lähetys niin, että Kati oli vienyt kapulat lähelle merkin ympärille. Tässä oli muistaakseni jotain säätöä ja taidettiin tehdä pari kertaa. Sitten otin yhden kapulan mukaan, heitin sen sinne merkin ja muiden kapuloiden sekaan ja lähetin Luun noutamaan. (Osasi muuten näppärästi noutaa juuri sen heitetyn.) Seuraavaksi samanlainen heitto, mutta lähetinkin Luun merkille. Yritti noutaa, mutta sentään vähän empien. Tästä kielto, korjaus merkille ja suullinen kehu. Sitten uusi lähetys, jolla meni merkille. Tästä palkka. Sitten uudestaan heitto, nouto, heitto ja merkki. Nyt meni suorilta merkille, hyvä Luukkonen :) Menee toki kapuloita kytäten ja aika hitaasti, mutta tässä treenissä sen ei ole niin väliä. Pääasia, että malttaa luopua siitä heitetystä kapulasta ja tehdä niinkuin sanotaan. Meni kuitenkin joka kerta hienosti taakse ja suoraan.

Jatkettiin treeniä pikkukoiran kiusaamisteemalla ja tehtiin pitkästä aikaa kontaktihäiriötä. Neljä ihmistä saa kyllä aika hyvät häiriöt aikaiseksi, kun tosissaan yrittää ;) Kati kosti Inton platz-häiriköinnit ja sai Luun pari kertaa maahan. Ja kerran vissiin vapautuskäskyllä lentävän lelun perään. Tosissaan Luu kyllä sitten skarppasi, veti korvat taakse ja tuijotti mua silmät teelautasina.

Ehdittiin tehdä vielä tunnarikin, joka tällä kertaa siis testin vuoksi tuon kaiken paineistamisen jälkeen. Teki ensimmäistä kertaa ikinä niin, että nosti oman, mutta tiputti ja jäi vielä tarkistamaan muita. Toi kuitenkin lopulta oman. Otettiin sitten vielä toinen. Nyt etsi todella kauan, kävi ringin monta kertaa läpi. Maltti kuitenkin kesti ja nosti ja toi lopulta oman.

Sitten ansaitulle tauolle (josta Luulla olisi toki ollut eriävä mielipide...) ja myöhemmin paikallaolot. Ensin istuminen, jossa Katin kanssa saatiin päähämme heitellä piilosta leluja kentälle. Ei kysytty rivin toisesta päästä lupaa, joten tehtiin vaan pari helppoa heittoa Inton ja Luun päätyyn. Molemmat olivat sööttejä, kun käänsivät päät tiukasti toiseen suuntaan :) Kun siellä oli se Cuzikin...

Sitten pari lyhyttä makuuta. Ekalla oli maahanmenossa säätöä. Laitoin taas lelun eteen, mutta se on alkanut nyt jähmettää, eikä Luu mennyt heti maahan. Pienen keskustelun jälkeen sain Luun tippumaan "ryhdikkäästi" suoraan asentoon. Toisessa mentiin riviin tiivisti ihan vieri viereen. Tässä kuunteli hyvin omaa käskyä ja meni hyvin maahan. Molemmat nousut ok, ekassa annoin jalka-avun, mutta toisessa en.

Maiju otti kuvan rivistöstämme. Symmetrisyyshän on tärkeää paikallaolotreeneissä. Tässä vähän mokattiin, kun pää maassa makaavat sattuivat samaan reunaan :(

Luun silmät loistavat eniten. En ehkä edes halua tietää, mitä siitä voi päätellä...

Lopuksi hörhöiltiin vielä yhtäaikaa. Tehokasta häiriötreeniä, kun viittä koiraa treenataan ja palkkaillaan yhtäaikaa pienellä kentällä. Luusta ainakin huomaa, että joutuu skarppaamaan, ja välillä keskittyminen herpaantuu. Varsinkin Inton läheisyydessä...

Ensin seuraamista pätkinä. Suoraa, askelia oikealle (tuntui hyvältä), käännöksiä vasemmalle (vaihtelevalla menestyksellä), pari täyskäännös seissiä ja lujaa juoksua (hyvin!).

Jääviä sekaisin enemmän ja vähemmän idarimaisesti. Kerran seisoi istumisen ja istui seisomisen ja aluksi jumitti maahanmenoa. Lopulta kaikki hyvin, myös liikkeenä järjestyksessä I-S-M.

Ja kaukoja. Peruutellen, lelupalkalla. Aluksi ihan ok, mutta sitten koomaantui ihan, kun huomasi Inton rieukkuvan vieressään. Hinkattiin M-S-M-vaihtoja sitten niin, että kävin aina laittamassa Luun oikeaan asentoon, kun ei reagoinut ekaan käskyyn. Lopulta pystyi nousemaan maasta seisomaan, siitä sitten palkka.

Tokojen jälkeen jäätiin Katin kanssa treenaamaan hyppytekniikkaa. Sitä ei olla tehty ikuisuuksiin, mutta jos hyödyntäisi näitä maanantai-iltojen vapaita aikoja ja yrittäisi tehdä jopa vähän säännöllisemmin. Aluksi kuitenkin muutama puomi, tietenkin. Ei mennyt niin hyvin kuin viimeksi. Kymmenisen toistoa, yksi moka ja pari rajatapausta. Muilla himmasi. Huomasin, että ne, jossa jään Luun taakse, ovat vaikeampia kuin ne, jossa vedätän. Aika jännä.

Sitten hyppelyä. Rakennettiin seitsemän hypyn perussarja. Luu teki sisäänmenot takaakiertoina ja yritti samalla siedättyä ohjaajan liikkeeseen... Eka yritettiin niin, että lelu oli edessä. Heti tuli loikka. Seuraavalla laitoin lelun Luun nähden vikaan väliin ja sitä seuraavilla Kati laitteli sitä salaa eri väleihin. Kerran sitten salaa loppuunkin, ja hyvin teki. Mutta vähän oli vauhdikasta menoa, lelulle jarruttaessa ryysi hyppyä päin ja kakkosrimakin tippui ainakin kerran.

Sitten set pointtia. Luu teki ensin omaa hyppykulmatreeniään. Suora okseri 40 cm, suora okseri 45 cm, ruotsalainen okseri 45 cm ja ruotsalainen okseri 40 cm. Suorat okserit näytti vähän rykäisevän, mutta ruotsalaiset teki paremmin. Näin mun ja Katin ammattitaidolla... Mutta oltiin samoilla linjoilla, joten ehkä siinä jotain perää oli ;) Sitten set pointtia normihypyllä. Rima 45-55-65-65-55-45. 65 cm tuli kerran ali, joten laitettiin tuplarima. Sitten hyppäsi ok, kai.

Tuittu osallistui lopputreeneihin aktiivisesti. Kati sanoi, että teki aatakin tosi monta kertaa. Puomillekin se aina jostain sujahti, kun tehtiin Luun kanssa ylösmenoja. Tuittu teki myös set pointtia. En muista minien välejä, mutta lyhensin silleen fiilispohjalta. 30 cm meni ihan nätisti, mutta 35 sentistä meni ali, välistä ja sivusta :D Kyllä se siitä lopulta ylikin pääsi, kun yritti.