Huippua, kun ilmat alkavat olla niin lämpimiä, että mummeliakin viitsii seisottaa kentän reunalla. Siitä nimittäin seuraa se, että voin poiketa tekemään pieniä treenejä lenkin yhteydessä! Eilen ja tänään jäätiinkin iltalenkin jälkeen pikkuhetkeksi tuohon yhdelle lähikentälle. Kimppatreenaus molempien kanssa on varsin toimiva konsepti: Luu saa harjoitella odottamista ja Tuittu kerätä kierroksia omaa vuoroa varten :)

Eilen keksin idean vasta lenkillä, eikä mulla ollut mukana kuin ankeita nappuloita. No, ne kelpasivat toki ahneille koirille vallan mainiosti, mutta naksu ja lelu olisivat olleet Luun kanssa tarpeen. Sen kanssa sitten vaan vähän heiluttiin ja yritettiin tehdä seuraamista. Luu ei oikein osannut asennoitua treenimoodiin ja keskittyi huonosti. Lopetettiin sitten muutamaan hyvään kontaktiin.

Sitten Tuittu olikin ihan valmista kauraa tekemään juttuja :) Tehtiin pitkähkö pätkä seuraamista ilman palkkaa. Hyvin pysyi kontakti. Sitten istumista, jossa jäi taas pari ensimmäistä kertaa seisomaan. Näistä tuli sanomista ja sitten saatiin pari onnistumistakin. Näistä palkka. Lopuksi hinkutettiin kaukoja, joissa taas armotonta säätöä. Jos jotain positiivista (kop kop...) niin Tuittu tekee nykyään äärimmäisen harvoin vääriä vaihtoja tai jumittaa. Mutta se tekniikka... Aloin tehdä istu-seisoa nyt nouse-käskyllä ja vasemmalla kädellä. Toimi läheltä hyvin, joten koitetaan iskostaa tätä.

Luu yritti ensin tempoa hihnassa joka suuntaan ja jossain välissä vinkaisi muutaman kerran. Yllättävän pian se kuitenkin alistui kohtaloonsa tolpan jatkeena ja makasi masentuneena pitkin pituuttaan. Vau! Mitään kovin vauhdikkaita liikkeitä en uskaltanut Tuitun kanssa kokeilla.

Tänään samaa settiä, mutta nyt olin varustautunut myös narulelulla ja naksulla. Luu aloitti taas ja teki ensin kiertoja. Otin taas eteenistumisiakin lyhyeltä matkalta, ja osa oli jo ihan ok. Ekat kerrat rysäytti aika lujaa päin ja jäi helposti vähän vinoon, mutta alkoi hoksata. Lopuksi pari vauhtipalkkaa. Luu leikki aluksi ehkä vähän liiankin hurjana. Se suorastaan räyhäsi ja tuodessaan lelua mulle puri käsiä. Leikkiminen tasaantui ihan selkeästi ja lopuksi se toi lelua paljon paremmin. Oli hiljempaa, hyppäsi lelua tuodessaan vasten, melkein tarjosi käteen asti, eikä yrittänyt purra minua, kun otin lelusta kiinni.

Namihommana taas seuraamista. Parempaa kuin eilen, mutta välillä Luu lähtee heti alusta huonosti liikkeelle ja haahuaa kaukana. Näihin puutuin nyt (ihan nätisti) ja otin vaan uudestaan. Parani musta loppua kohden ja tuntui muuten ihan hyvältä, jos pään unohtaa... Yritän palkata aina niin, että saan pään paremmin, mutta en mä tiedä, millä sen saa suorenemaan... Pepun laahamista Luu ei sen sijaan ole enää harrastanut, vaan kävelee aina vaan :)

Sitten Tuittu, jonka kanssa samat kuin eilen. Seuraamista tein ensin naksutellen, mikä oli tietty Tuitusta aika hienoa. Paikka on ihan liian edessä, mutta muuten Tuittu teki niiin söpön tomerana hommia. Sitten vielä pitempi pätkä ilman palkkaamista. Ei se vaan herpaantunut, vaikka kuinka tylsää pätkää hinkkasin.

Istuminen onnistui nyt kerrasta, jes! Kolme kertaa! Neljännellä jäi sitten seisomaan, mutta annoin kyllä varmaan vähän huonomman käskyn, kuin kokeillakseni. Sen jälkeen vielä pari onnistunutta.

Kaukoista tehtiin muutama parempi vaihto kauempaa. M-S hyvä, mutta maahanmenoissakin tulee eteenpäin. Tehtiin yksittäisiä vaihtoja läheltä ja käytin palkatessa naksua. Läheltä maahanmenotkin olivat parempia. Täytynee vaan nyt tehdä noita kunnon kuuri.

Kuurista puheen ollen, ajattelin laittaa Tuitun tunnarikuurille. Aamuruokaa ei tipu, ennen kuin tunnari on tehty kunnolla. Tänään aloitettiin ja kaksi kertaa Tuittu vaan ryysi kapuloille ja toi jonkun kapulan. Kolmannella oli vielä levoton, mutta toi oikein. Neljännellä sitten työskenteli jo siedettävästi ja toi oman.

Kaikkia muitakin kuureja Tuitun kanssa tarvitaan, sillä menin ja ilmoitin sen helatorstaiksi kokeeseen...