Jos on pari astetta pakkasta ja maassa siellä täällä valkoista, niin kai se lasketaan talveksi. Ja semmoisissa olosuhteissa jäljestys talvijäljestykseksi.

Tallasin tuttuun maastoon Sääksjärvelle n. 500 metriä pitkän jäljen viidellä kepillä. Eka ja vika keppi isompia. Vanheni tunnin ja ihan vähän yli.

Jana oli muutaman metrin ja jälki lähti aika kohtisuoraan oikealle. Piti järjestää viisto lähestyminen, mutta ei siitä sitten oikein päässytkään järkevästi. Luu lähti kuitenkin oikeaan suuntaan, tosin tarkisteli alussa hetken. Pidin alussa tosi lyhyellä liinalla ja vahvalla tuntumalla, jotta ei päässyt kaahottamaan ihan järjettömästi. Toimi ihan hyvin. Tosi nopeasti tuli eka kulma, sen selvitti hyvin ja lähti muutenkin jäljestämään keskittyneen oloisesti :)

Vahvistui vaan tunne, että osaan jo vähän lukea Luuta jäljellä. Näen, milloin se kadottaa jäljen ja meinaa lähteä kaahottamaan. Näissä kohdissa pidin liinaa tiukalla ja löysäsin vasta, kun kiskoi intensiivisesti nenä maassa johonkin suuntaan. Silloin se oli aina jäljellä! Muutenkin ajoin lähes koko ajan vähän lyhyemmällä liinalla ja pienellä tuntumalla. Muutama tarkistelukohta tuli, mutta niissä Luu teki hyvin töitä ja löysi jäljen uudestaan. Pari kertaa piti pysäyttää, kun oli kiertänyt liinan puun tai oman jalkansa ympärille. Näiden jälkeen lähtee jatkamaan vaan entistä suuremmalla vimmalla.

Kaikki kepit nousivat varmasti. Ekan kanssa oli vähän lähdössä jatkamaan matkaa, mutta kun aloin kehua, toi mulle. Muille pysähtyi paremmin, tosin jää mieluummin järsimään keppiä kuin palauttaa mulle. Tuo kyllä pyytämällä, leikkii ihan hyvin ja palkkaantuu nakeistakin.

Ekalla kepillä palkatessa nappasi nakkeja niin raivolla, että mulla jäi peukalo väliin. Tuli kiva pieni vekki, josta vuosi ihan kivasti verta. Mun treeniliivin varustukseen ei (vielä) kuulu laastarointitarpeita, joten loppujäljen vuodatin verta vähän joka paikkaan. Ainakin jälkiliinaan tarttui muutama tahra, vaikka koitin sitä kättä vähän varoakin.

Hiki ja kyyneleet jäivät tällä kertaa vuodattamatta ;)