Luun kanssa agiliitäessä tulee usein mietittyä, että onneksi on tuo tokokin. Nyt on maailmankirjat olleet sekaisin parin päivän ajan, sillä torstain agitreenit menivät hyvin, parjantain tokot päin peetä ja tänään agit taas ihan kivasti. No, eiköhän tilanne tasoitu viimeistään keskiviikkona, kun mennään agilitykisoihin.

Tänään treenailtiin siis aksajuttuja SDP:llä Maijun ja Lean kanssa. Luulla ja Nipellä oli treenisuunnitelmat, Tuittu hengaili mukana. Treenattavien asioiden lista on pitkä kuin nälkävuodet, kun vanhastaankin kivan mittaiselle listalle on lisätty NL-leirien kotiläksyt. Vaikea aina valita treenien aiheet, mutta ompahan valinnanvaraa. Voi silleen kivasti ottaa aiheeksi jonkun tosi vastenmielisen jutun ja höystää sitä kivemmilla :) Nyt tehtiin twistejä (se vastenmielisempi...), putkijarrutuksia ja kontakteja.

Ensin twistiä Nipsun kanssa. Palkkasin välillä itse ja välillä Lea hypyn jälkeen. Näissä ei huomattu oikeastaan eroa, mutta täpöjä Nipsu ei vaan tee. Mulla oli aluksi jalat ihan solmussa, enkä meinannut päästä liikkeelle. Sitten tajusin, että lähdin kääntymään liian aikaisin ja tajusin peruuttaa kunnolla. No, se peruuttaminenkin on kaikkea muuta kuin helppoa ja sujuvaa, mutta pääsin kyllä aina ihan hyvin Nipsun edelle. Keskityin myös siihen koiran katsomiseen ja takaakiertoon lähettämiseen.

Samaa Luun kanssa. Sen kanssa keskeisenä teemana vaan on riman yli hyppääminen. Näitä vastaavia pitäisi treenata ihan hulluna, sillä Luu lähtee edelleen ryysimään mun liikkeen perään eikä malta hypätä. Rima lensi takajalkojen mukaan melkein joka kerta. Meillä oli kyllä aika hauskaa... Oli taas semmoinen "Kuinka monta ihmistä tarvitaan yhden hypyn treenaamiseen?" :D Koska mun piti keskittyä omaan liikkeeseeni (etten jää vahtimaan Luuta), Lealle nakitettiin Luun palkkaus (palkka vasta, kun koira on tullut riman yli) ja Maijulle Luun vahtiminen ja käskeminen maahan, jos tiputtaa. No, sitten kun lopulta uskalsin liikkua kunnolla, niin mitä tapahtuu? Rima on maassa ja koira juoksee perään lelu suussa...! :D Meni niin putkeen, että ei kyllä voinut kuin nauraa. Sen jälkeen onnistuikin paremmin, eikä Luu saanut enää tiputuksista palkkaa. Ja pystyi jonkun kerran jopa hyppäämään tiputtamatta.

Sitten putkijarruja Nipsun kanssa. Tein aan alla olevalla melkein suoralla putkella. Välillä jatkettiin putkesta suoraan eteenpäin. Vaihtelin omaa sijaintia. En osaa rytmittää sitä stoppia kovin sujuvasti, mutta ihan hyvin Nipsu tajusi. Eikä kieltänyt tai kääntynyt putkessa kertaakaan. Yhdessä versiossa se kääntyi vaan väärään suuntaan, luki vissiin leikkaukseksi. (Siis juuri semmoiseksi poispäinkäännösmäiseksi leikkaukseksi, joiden tekemistä pitäisi vältellä...)

Muutama kontakti tehtiin myös, niillä liikehäiriöitä. En kyllä saanut Nipsua karkaamaan, en sitten millään! No, vau-sanalla sain, mutta se on niin lähellä vapaata, että menee ehkä jo pilkunviilaukseksi ;) Mutta liikkeeseen, ohjauksiin ja estekäskyihin (tai "tule"-, "mennään"- tms. kutsuihin) se ei lähtenyt. Tein aalla myös sitä "turkulaista valssia" ja meni hyvin alas asti ja pysyi. Pari kertaa vapautin nopeasti ja sitten kolmannella pidin niin, että Leakin tuli hytkymään ja häiriköimään. Tuloksetta. Kisoissa ja radalla tilanne on toinen, mutta näin erikseen treenattuna pysymisiä ei voi kyllä kamalasti varmemmiksi saada.

Sitten Luun vuki. Ensin putkijarruja ja samassa yhteydessä lähtötreeniä. Palkkailin tosi paljon, välillä jo jalkojen väliin, välillä heti jätöstä ja välillä hetken odottelusta. Pysyikin kyllä hienosti, ihan pari kertaa siirsi toista tassua. Asento tuppaa valumaan ja paino on ihan edessä, mutta asia kerrallaan. Putkijarrutkin olivat ihan ok. Näitä pitäisi molempien kanssa tehdä jossain radan osana, on niin eri ottaa vain yhden hypyn kautta.

Luun kanssa tein muutaman aan ja siinä persjättöä ja provosointia ohjauksella. Hyvin pysyi. Puomilla sitten sitä suoruutta. Lea ja Maiju saivat palkata. Ajattelin, että kokeillaan nyt vielä tämmöistäkin, että palkka lentää apparilta eteenpäin. Ekalla versiolla pyysin Leaa heittämään jo Luun tullessa alastuloa, että näkisi palkan. Hyvin näki ja meni sukkana läpi :D Ohhoh. Ei nyt takerruttu siihen (mutta hyvä muistaa, pitää treenata joskus!), vaan seuraavilla palkka lensi vasta vapautuksesta. Kovasti kyttäili ympärilleen ja etsi ilmeisesti leluaan, mutta nyt meni kyllä suoraan vissiin joka kerta, vaikka jättäydyin taakse ja otin sivuetäisyyttä. Hitaasti kyllä, sitähän tuo lentävän palkan odottaminen aiheuttaa. Mutta luulen, että Marke saa jonkun aikaa palkkailla Luuta näin, katsotaan, miten se vaikuttaa :)