Tokoiltiin Maijun ja Lean kanssa Tallilla. Luu sai - jo ennen kuin oli mitään tehnytkään - Lealta ja Kinalta lahjaksi verkkopallon ja luunmuotoisia nameja, kun on ollut karsintakokeissa niin kiltti ja taitava. Luu kiittää, verkkopallo on aika siisti! :) Koitetaan käyttää sitä varovaisemmin, edellisellä kun ei ollut kovin pitkä historia.

Meillä teemana edelleen ne siirtymät ja aloitukset, mutta toki siinä ohessa tehtiin liikkeitäkin. Kehitystä näkyi jo nyt toisella treenikerralla, joten eiköhän me nämä paremmaksi saada, kun pidän nyt itse vain 0-toleranssin haahuilun kanssa ja jaksan palkkailla jatkossakin. Nyt kokeilin myös huomauttamista ja fyysistä puuttumista. Näitähän olen viime aikoina säästellyt vain harvoihin ja valittuihin asioihin, koska palautteiden jatkuvasta käytöstä seuraa vain niiden merkityksen väheneminen ja treenistä tulee jatkuvaa vääntöä ja tappelua. Näin harvemmin käytettynä ne toimivat paremmin ja Luu ottaa jopa onkeensa. Päätin pitää siirtymissä kriteerinä vierellä pysymisen. Katsekontakti ei ole pakollinen, mutta suotava, sitä vahvistan palkkaamalla. Jos liukeni sivulta pois, siirsin Luun moitteiden kera niskanahasta rauhallisesti oikeaan paikkaan. Vastasi tähän tosi hyvin! Mahdollisimman selkeät systeemit ja rautalankaversio ovat yleensäkin toimiva malli :) Huono puoli tässä on se, etten voi käyttää sitä kehässä. Mutta ei olla menossa kokeeseen vähän aikaan, joten tässä on aikaa treenata ja miettiä jutut sitten sitä varten.

Treeni aloitettiin kehäänmenolla ja seuraamisella. Seuraamista liikkuroituna, mutta enemmän omaan tahtiin. Tein edelleen niitä käännöksiä ja palkkailin namilla pätkiä. Vähän piti tamppailla, kun meinasi keulia.

Sitten hyppynoudon aloituksia. Meni paljon paremmin kuin maanantaina, ihanaa! Aloitukseen päästiin siirtymään hienosti kontaktissa, eikä kapulan ojentaminen aiheuttanut kertaakaan kamalaa kyyläkoomaa. Kerran pääsin ihan heittämäänkin kapulan :) Naureskeltiin kyllä vähän siinä, että tämmöistä tämä melkein maajoukkuekoiran treenaaminen on ;)

Ekassa setissä vielä ohjattu nouto. Tässä aloitusmerkille meno on tosi vaikea, koska siinä on se merkki... Nyt parin korjaamisen jälkeen siihenkin käveltiin katkeamattomassa katsekontaktissa :) Täysin rento ja aito se kontakti ei toki ole, mutta silti aika siistiä. Itse liikkeessä ensin palkka merkistä, sitten molempien puolien noudot vauhtipalkalla. Oikea oltiin viety ensin ja merkillä Luu nykikin jo sinne. Lähetin sitten tietenkin vasemmalle ja lähti sinne ihan mukisematta. Kiltti Luu :) Molempien puolien nostot ihan ok.

Toisessa setissä taas kehäänmeno ja kaukojen aloitusta. Tässä oli pientä jähmeyttä, kun jäi kuuntelemaan naapurikentälle, jossa koira lähti juuri agilityradalle. Muuten oli siis aika hiljaista, joten ne yhtäkkiset agilityäänet kiinnittivät huomion. Mutta kaikki toimi ok, palkkasin kerran jätön ja kerran ekan istumisen. Sitten tekniikkaa läheltä. Pompsuu, pompsuu. Puhuttiin, että varmaan tuo pohjakin vaikuttaa jotenkin, sillä Luulla on tuolla aina samat ongelmat. Se tekee vaihtoja ikään kuin kintereiden varassa ja tassunpohjat liikkuvat vähän joka vaihdossa. En saa sitä millään tekemään esim. seiso-istua yhtä hyvin kuin muualla. Yritän sitten palkkailla oikeasta ajatuksesta...

Sitten siirryttiin tunnariin ja tehtiin se. Kapulat oli ruudun vieressä ja Luun oli ihan pakko koukata ruudun kautta... Kapuloilla sahasi muutaman kerran edestakaisin. Vauhtipalkkasin melkein heti nostosta.

Loppuun merkki-ruutu-juoksutusta. Ensin alku liikkuroituna ja palkka merkistä peräänjuoksulla. Ruudun paikan kanssa tuli sitten ihan totaalinen taantuma eikä saatu sitä onnistumaan :( Alkoi taas kytätä mua, kääntyä nauhan jälkeen ja pakitella oikeaan paikkaan. Tehtiin taas niin, etten katsonut, mutta ei alkanut ainakaan tässä treenissä tehota. Lopulta oli pakko vaan lopettaa (palkkasin merkin...), kun ei se edistynyt. Voi paska tätä kanssa.

Kannattaa ottaa tämmöinen sekarotuinen T-koira, pääsee oikotietä onneen eikä tarvitse koskaan tuskailla koulutuksessa eteen tulevien ongelmien kanssa! :D

(Onneksi mä rakastan treenaamista melkein yhtä paljon kuin tuo rakkini.)