Tänään oli tokon valkkuryhmän talvikauden ekat treenit Tallilla. Viime talven perjantain myöhäisvuoro 20-22 aikaistui tunnilla ja siirtyi maanantaille, ihan kiva. Ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi viikko kuin treenit hyvässä seurassa? :)

Tehtiin alkuun paikallaolot. Olin ulkona piilossa ja katselin ikkunasta. Istumisessa siirsi kerran toista tassua. Vieressä olevaa Helgaa korjailtiin ja palkkailtiin, ja häiriintyi ehkä vähän tästä.

Makuussa vein Cuzin vähän matkan päähän. Leluavulla tippui suorana maahan ja pysyi siinä. Tuijotteli aika herkeämättä Cuziaan koko neliminuuttisen. Maiju sanoi, että päänahka oli ehkä vähän liikkunut. Istumiseen jalka-apu.

Luun yksilövuoro oli viimeisenä kuudesta. Hinkattiin ensin ohjatun merkkiä. Maiju käveli kaikkiaan kolme kertaa, ja aina eka lähetys kävelyn jälkeen oli tahmea. Ekalla lähti itse asiassa ties minne, seuraavilla meni kyllä merkille. No, näitä hinkataan ja hinkataan.

Sitten hyppynoutohöntsäilyä. Hyvin teki taas hetsauksella. Näistä en palkannut, vaan yritin saada kierroksia kattoon ennen tunnaria.

Tunnari sitten kisamaisesti. Rinki, oma kello kuudessa. Meni lujaa kapuloille (ja meinasi varastaa, oli sivulla tosi kyylä), mutta haisteli hyvin. Palautuksessa korjasi pari kertaa otetta, mutta ei rouskuttanut.

Loppuhöntsäilyissä Luu teki seuraamista ja kaukoja. Seuraamisessa oli keskittymisvaikeuksia, varsinkin Inton riekkuminen häiritsee Luuta. Mikään muu ei lamaannuta Luuta niin tehokkaasti kuin leikkivä Into. Jos treenien lopuksi päästää koirat juoksemaan ja antaa Intolle lelun, Into juoksee lelunsa kanssa ja Luu makaa littanana keskellä kenttää. Seuraaminen parani kyllä nyt, kun vähän sanoin. Kati katsoi myös Luun vasemmalle käännöksiä, jotka ovat vaan tosi laiskoja. Se ei lähde yhtään työstämään takapäällään. Kokeiltiin sivuaskelia oikealle niin, että vaadin Luuta tekemään kunnolla. Tässä saatiin esiin jo pientä yritystä.

Kaukoja takapalkan kanssa. Ensin pari aloitusta kauempaa. Nousi ihan hyvin istumaan, vaikka kytisti korvat takana. Sitten tekniikkaa lähempää. S-I-vaihdoissa sain palata ihan lähelle, kun väänsi itseään vinoon. Voi hinkuti hinkuti näiden kanssa.

Loppukevennyksenä vähän agijuttuja. Lähinnä puomia. Luulle puomin treenaus ei ole nykyään enää kyllä mikään kevennys. Se ei ihan hirveästi arvosta sitä :D Tekee toki innolla, mutta saattaa lähteä palkkansa kanssa kentän reunalle, eikä tule tarjoamaan lelua. Vissiin ankeaa, kun ei saa tehdä niinkuin haluaa ja painella vain aivottomana. Ei pitäisi sanoa ääneen, mutta olen EHKÄ saamassa TÄSSÄ asiassa yliotteen tuhma-Luusta...! Nyt tehtiin viisi tai kuusi toistoa koko puomilla, muutaman esteen kautta. Yhden mokasi, mutta kun sanoin rumasti, teki sen jälkeen KOLME hyvää putkeen! Silleen, että oikeasti keskittyi.

Luu sai mennä myös vähän keppejä ja muutaman aan. Nyt osui ylösmenolle joka kerta, mutta otin silti jo mitat kontaktista laatikon askartelua varten... Kerran rysäytti tosi pahasti päin. Maiju sanoi, että iskee tassunsa siihen ylösmenolle niin raivolla. Olisi turvallisempi, jos suuntaisi ponnistusta ylöspäin, mutta sitten se ei vaan osuisi kontaktille. Aan alastulot hyviä, puomilla meinasi jäädä vajaaksi tai vinoon ja kerran tuli ihan jopa läpi...!