Touhuiltiin taas melkein tunnin verran tuolla lähikentällä... Mihin se aika oikein menee? Luu aloitti tällä kertaa ruudulla. Jätettiin lelu yhdessä ja tehtiin niin muutama ruutuunmeno. Hyvin meni. Koukkasi lelulle vähän vasemman kautta, mutta ei häiriintynyt kulmamerkeistä.

Sitten seuraamista, joka meinasi mennä ihan väännöksi. Luu jäi kyttäilemään ja koomailemaan ilmeisesti jossain haukkunutta koiraa (tai sitten jotain muuta, mutta yhdistin sen siihen räksytykseen) ja vähän jo hermostuin, kun en saanut sitä heti skarppaamaan. Pienen väännön jälkeen alkoi sujua ja otettiin ihan vaan muutama pätkä välillä lelupalkaten. Pitäisi ehkä pitää nämä seuraamissessiot vähän aikaa ihan lyhyinä, mutta nytkin oli pakko vaan hinkata, että sain Luun parantamaan. Onneksi se siis kuitenkin parantaa, eikä lamaannu lopullisesti. Musta tuntuu, että Luulla on vähän semmoinen vaihe meneillänsä, että asiasta sun toisesta joutuu välillä vääntämään. Kaikki ei menekään läpi ihan vaan sillä, että minä sanon ;)

Ennen huilitaukoa tehtiin vielä istumista ja luoksetuloa. Yhdistettynä! Hienosti Luu istua tapitti paikallaan. Kävin pari kertaa palkkaamassa ja vapauttamassa, otin kerran vauhtiluoksetulon (lyhyeltä matkalta) ja kerran eteentulon (vielä lyhyemmältä). Empi vähän lähtemisissä, mikä nyt ei ollut ihme, kun oli ihan uusi juttu. Kiihdytti kuitenkin vauhtia ja eteentulokin oli ihan siisti.

Sitten Tuittu. Kissanruokakippo meni ruutuun odottamaan ja aloitettiin taas seuraamisella. Alkuun pysähdykset oli ihan järkkyjä, Tuittu pyörähti mun eteen ja könysi siitä sivulle. Näitä tehtiinkin enemmän ja kehuin, kun paransi. Hitaassa käynnissä oikealle käännöksessä herpaantui hetkeksi, mistä huomautin. Siitä skarppasi taas hyvin. Vaputuksesta Tuittu karkasi ruutuun ja jouduin hakemaan sen purkin luota pois.

Istuminen onnistui taas kerrasta. Moneskohan kerta putkeen? :) Tässä on niin tarkkaa rytmitys ja käskytys, mutta alan jo sisäistää. Luoksetulo tehtiin kisamaisena, mutta sen Tuittu teki aika huonolla asenteella. Teki kyllä ja tuli kaikki välit laukkaa, mutta löysästi ja maata haistellen (!). Vihjaisin, että vähän voisi tsempata ja otettiin uudestaan. Ei hyvä edelleenkään, mutta vähän parempi.

Samoin metallinouto kokonaisena. Se oli ihan super! Lähti tosi lujaa, otti kapulan heti, yhtään empimättä tai mälväämättä ja toi ihan reipasta laukkaa. Perusasento olis voinut olla parempi, mutta Tuittu ei ole varmaan koskaan hakenut metallia noin hyvin! Luulikohan se sitä puiseksi? :D Vapautin luovutuksesta suoraan ruutuun.

Ja sitten Luun toinen kiekka. Merkkiä ensimmäistä kertaa naruttomalla pallolla palkaten. Ihan kivasti toi palloa takaisin. Tein vaihtareita namiin. Ekalla kaatoi merkin, sen jälkeen siististi. Kerran jäi vähän sivuun, mutta korjasi paikkaa, kun odotin. Nyt myös seisotin merkillä hetken samalla kehuen.

Leikittiin hetki kahdellakin pallolla. Jonkun verran jouduin houkuttelemaan, mutta sain Luun tuomaan pallon ja jättämään sen, kun heitin toisen. Sitten vielä muutama kierto ihan vauhdista palkaten, vähän peruuttelua ja parit i-m-kaukot. Maahanmeno sujuu jo hyvin, istuminen vaihtelevalla menestyksellä. Tarvii aika usein namiavun.

Tuitun toiseen kiekkaan kuului luoksetulon stoppia ja kaukoja. Stoppeja tehtiin purkin kanssa hetsaten, jolloin asenne oli parempi. Kaukoista ensin m-i-m-s kaukaa ja sitten i-s ja s-m-vaihtoja lähempää. Ensin vähän sekoili ekassa vaihdossa, mutta uudella aloituksella teki ekat vaihdot hyvin. s-m oli läheltä ok ja i-s jo muutaman askeleenkin päästä hieno! Tosin sitten Tuittu alkoi yrittää vähän liikaa ja peruutteli läheltäkin tehdessä.

Treenien jälkeen tehtiin pieni kävelylenkki ja mun maailman viisaimman koirarodun edustaja käveli puuta päin...