Tuittuhan on jo kokenut malli. Tänään käytiin kuitenkin ensimmäistä kertaa lehtikuvauksissa. Tuittu hoiti osuuteensa rutiinilla, minä taisin olla se heikoin lenkki... Lopputuloksia voi tutkailla toukokuun Koirat-lehdestä ;)

Studiolta kotiin ajellessa poikettiin Hakametsän kentälle tokoilemaan Luun kanssa. Tuittu touhusi päivän touhunsa valkoisessa studiossa salamavalojen räiskeessä, Luu roiskutti rapaa kuraisella kentällä. Kumpikin taisi olla tyytyväinen osaansa.

Luun kanssa ensin seuraamista. Paikka pysyi aika kivasti takana, eikä painanut ihan painamalla. Koski kuitenkin, ja palkkailin, kun tarjosi vähän väliä.

Luoksetuloa, josta on tulossa mun inhokkiliike. Ärsyttävää, kun kriteerien pitäminen on niin vaikeaa. Lumella ja liukkaalla matolla toimii lukkojarrutus, mutta hiekalla ei oikein pysty tekemään niin. Miten mä sitten määrittelen hyväksyttävän stopin, niin että kriteeri on koiralle selkeä ja reilu??? Nyt tein alkuun kierrolla, jolla teki hyvin töitä ja stoppi oli helppo hyväksyä, vaikka ottikin tasoittavan askeleen. SItten jätin hillumisesta maahan ja otin samaa kutsumisen kautta. Näin ei vaan tee musta tarpeeksi hyvin, vaan teputtaa stopin. Näitä en hyväksynyt. Karkuunjuoksuilla ja kääntymisellä sain paremmat, mutta en senkään jälkeen pelkästä kutsumisesta. Äh, en tykkää. Kaiken lisäksi näitä ei viitsisi ihan hulluna ja usein hinkata, kun on kuitenkin aika rankka liike tuolle etuosalle.

Sitten noudon pariin. Ensin pari nostoa. Palkkasin kerran myös katsekontaktista, pitäisi jaksaa palkata useamminkin. Ekalla kapula jäi "vaakatasosta yli" (ihan mahdoton selittää näitä kapulan asentoja :D), niin että mun logiikan mukaan olisi pitänyt vielä kiertää taakse. Luun logiikka ei mennyt yksiin mun kanssa, tai sitten se ei vaan malttanut. Näitä ei olla toki kunnolla tehtykään. Seuraavat oli helpommin ja ne nosti hyvin.

Erikseen tuonteja pitkältä matkalta, Luu jäi istumaan kapula edessään. (Ja varasti kerran mun perään.) Ekalla teki banaania musta vasemmalle ja tuli vinoon. Korjasin, mutten palkannut. Mulla oli lelu vasemmassa kädessä ja seuraavilla tajusin pitää sen selän takana. Seuraavat olivatkin tosi hyviä, ihan suoria ja ihan kelvollisen vauhdikkaita. Vähän tökkää kapulalla tullessa, se pitäisi karsia pois.

Tunnaria. Mulla kävi pikku kämmi kapuloiden kanssa. Laatikko oli auennut ja kapulat levinneet treenireppuun... Tosi fiksua keskeneräisen tunnarin kanssa, mutta noukin ne vaan kylmän viileästi pihdeillä takaisin laatikkoon. Toisaalta mulla on muutenkin tunnarilaatikko aina repussa tai eteisessä muiden tavaroiden seassa, että väkisinhän niissä kapuloissa on hajua. No, rennosti tunnarin tekoon. Laitoin kapulat taas kellotauluksi, oma kello kolmessa. Välimatkaa oli yli viisi metriä ja itse otin askeleen-pari etäisyyttä kasaan. Etäisyyden lisääminen ei vieläkään vaikeuttanut, vaan Luu meni kapuloille tosi kiltisti. Kävi rinkiä läpi, taisi siirtää tassulla jotain väärää. Mutta suulla koski vain omaan :)

Lopuksi ruutua. Se ei tänään meinannut sujua. Kokeilin ensin lähettää ilman näyttöä niin, että jäin itsekin lähetyspaikkaan. Luu kaarsi vasemmalle ja jäi ihan vasempaan reunaan. En kelpuuttanut, kutsuin pois ja lähetin vauhdista uudestaan. Tällä taisi mennä ok. Sen jälkeen en edes muista, mitä säädettiin, mutta Luu tuppasi taas jäämään liian eteen. Onnistui, kun menin itse lähemmäksi ruutua, mutta kaukaa lähetettässä ei.

Olipa kuraista touhua! Onneksi lumipenkkojakin vielä löytyi ja onneksi Luu on aika helppo usuttaa semmoiseen. Lumipesu - laiskan koiranomistajan valinta.