Lauantaina agisählättiin. Meillä oli onneksi kerrankin hyvän kokoinen joukkue, mutta aika koville se silti otti näissä flunssan jälkimainingeissa. Mutta pronssia tuli ja kivaa oli, ja sehän on tärkeintä! (Jos ei voita siis... :D ) Lauantai-iltana seuraavan aamun aikainen lähtö agilitykisoihin kylmään Riihimäen halliin ei jotenkin enää tuntunutkaan niin hyvältä idealta. Vaan sinne mentiin, Salla ja Risto matkaseurana.

Tuomarina oli Jari Suomalainen, joka oli tehnyt tyypilliseen tapaansa melko vauhdikkaat radat. Eka oli hankala ja sen suhteen tuomari itsekin myönsi vähän epäonnistuneensa. Neljä 54 koirasta teki nollan, onhan se kuitenkin jotain. Valtaosa kuitenkin hyllytti.

(http://kooijari.blogspot.fi/)

Ei se ollenkaan mahdoton ollut, mutta monta potentiaalista virheen paikkaa. Luu tuntui tällä radalla huonolta ja vähän ärsytti. Se jäkitti kontakteilla ja oli muutenkin vähän semmoisen ryysäävän tuntuinen. Otettiin kielto heti ekalta putkelta ja sitten hyllytin puomilla, kun en saanut Luuta tekemään sitä kunnolla. Päädyn vaikeaa kuviota en saanut tehtyä, jäi suunniteltu valssikin haaveeksi. Loppurata sen sijaan meni ihan kivasti. Tää oli ainut rata, joka saatiin videolle, kameran akku hyytyi pakkasessa.

Toka rata oli paljon kivempi, tykkäsin!

(http://kooijari.blogspot.fi/)

Luu tuntui ihan sikana paremmalta ja tehtiin itse asiassa tosi hyvän tuntuinen rata. Ainut vaan, että keinulta Luu lipsahti pussiin... En ollut kyllä osannut moista mahdollisuutta varoa sitten yhtään. Valssi kakkoselle ja kepeille lähetys meni ihan yllättävän kivasti ja 8-9-väliin uskalsin tehdä persjätön! Hypylle 13 Luu oikein kokosi ja teki nätin hypyn :)

Hyppärillä sai juosta! Hauskaa!

(http://kooijari.blogspot.fi/)

Ajattelin, että serpentiinit (heti alussa ja 8-9-10) on meille tosi vaikeita. Alun päädyin ottamaan ykkösen puolelta ja poispäinkäänsin kepeille. Valuihan se, mutta kakkosen takana ollessani olisi varmaan valunut vielä pidemmälle. Valui myös toisessa serpentiinissä, mutta irtosi kivasti kasille ja piti rimat! Ohjasin sitten vaan maltilla ja ronkin mukaan oikeille esteille ;) Tälläkin radalla uskalsin tehdä persjätön, vieläpä kovassa vauhdissa pituuden jälkeen. Saksalaisessa hypyllä 17 valui taas ihan hulluna, mutta odotin vaan... Loppusuora oli paha, kun taittoi vähän (oli musta erilainen kuin kuvassa), enkä uskonut selviäväni siitä sisäpuolta. Luu tiputtaa muurilla tuollaisessa kohtaa helposti, joten en voinut lähteä vaan menemään. Tein sitten leikkauksen putken ja pussin välissä. Tästä johtuen jäin kilometrin jälkeen, mutta kiltisti Luu otti loppusuoran! Nolla!!! Noilla kurveilla ja näin helpolla radalla ei tarvinnut sertistä haaveilla, sijoitus oli vasta kahdeksas. Mutta nolla!!!

Edellisestä nollasta on melkein viisi kuukautta.