Lauantaina oli taas yksi ympäripyöreä koiraharrastepäivä. Aamulla liikenteeseen puoli kahdeksan jälkeen ja illalla kotiin joskus vähän ennen yhdeksää. Tällä kertaa puuhattiin Luun kolmos- ja neloslajien parissa. Vähintään yhtä mieluisia koiralle toki kaikki :)

Tending-syysleirille Jämille päästiin osallistumaan vain päiväkävijöinä ja hyödynnettiin kivat maastot tekemällä jälkeä sekä aamu- että iltapäivävuorolla. Aamusella Riitta tallasi Luulle pidemmän jäljen, jonkun 800 m. Keppejä (muistaakseni) viisi. Tunnin vanha.

Janat tuntuvat olevan tuolla avoimessa maastossa Luulle aika helppoja. Pituutta ei tässäkään ihan hirveästi ollut, mutta Luu eteni suoraan ja nappasi jäljen heti oikeaan suuntaan. Jälki lähti tosin tarkoituksella vähän viistoon. Sitten mentiin... Jämillä oli samaan aikaan joku suunnistustapahtuma. Need I say more? :D Jäkälissä ja sammaleissa näkyi välillä ihan selkeitä askelia, joten luultavasti olivat Luunkin jäljellä liikkuneet. Muutama nähtiin menevän läheltä ohi. Luu jäljesteli kyllä tomerasti, usein vaan harhoja. Jos olisin ollut yksin, oltaisiin menty varmaan ekaan harhaan ja se ois ollut siinä. Nyt taisteltiin maaliin asti Riitan koordinaattien avulla, otettiin Luu pois varmoilta harhoilta ja annettiin sen nostaa jälki uudestaan. Hyvin se jäljen kyllä aina nosti, kun vaan kohdalle osui, se täytyy koiran hyväksi sanoa. Ja varsin sinnikkäästi jaksoi yrittää, vaikka alkoi lopussa selvästi väsyä. Sports Trackerin mukaan jäljestettiin 1,78 km ja aikaa meni semmoinen 50 min... Yksi keppi jäi johonkin mutkaan, matkan varrelle osuneet Luu taisi nostaa.

Iltapäivällä tavoitteena oli siis tehdä joku lyhyt ja helppo jälki. Ja semmoinen, joka saisi Luu keskittymään omaan jälkeensä. Annikan talloma jälki oli vissiin joku 300 m. Keppejä oli kuusi ja väleissä vielä namikasoja. Vanheni tunnin.

Jana taas aika lyhyt, mutta Luu meni hyvin. Aamun jälki lähti vasempaan, tämä oikeaan. Pidin Luuta heti alusta asti lyhyemmällä liinalla ja jarrutin aika voimakkaasti. Se pysyikin suht maltillisena, toki kiskoi kovasti. Muutaman kerran pysähtyi syömään nameja ja nosti neljä keppiä. Neljäs keppi oli lähellä tietä ja siitä Luu oli lähdössä tielle. Tässä vaiheessa tuli semmoinen fiilis, että oiskohan tää ollut jo vika, pistin Luun maate ja huutelin tielle katsomaan jääneeltä porukalta ohjeistusta. Päädyttiin siihen, että oltiin ehkä vikalla kepillä :D Juu, jos jäljentekijä ei tule jäljelle mukaan, niin voisi ehkä vaikka merkata sen vikan kepin... ;) Palkkasin sitten siihen. Vähän hölmösti loppui siis, mutta ehkä Luuta ei haittaa. Vain 4/6 keppiä siis, melkoinen heikonnus Luun viimeaikaiseen keppivarmuuteen.

Sain Pekaltakin jotain vinkkejä Luun jäljestykseen. Hanna ja Riitta olivat aamulla sitä mieltä, että kannattaisi ajaa lyhyellä tuntumalla, jotta Luu joutuu hidastamaan. Pekka taas suositteli kokeilemaan vaikka ylipitkää liinaa ja ohjaajalle mahdollisimman välinpitämätöntä asennetta, jotta koira oppii, ettei hötkyilemällä saavuta mitään. Luun oppimiskyvystä tässä asiassa en tosin ole ihan varma ;) Ja sitten jäljelle paljon kulmia, jotta koira turhautuu, kun huomaa aina kaahottavansa yli. Tai vaihtoehtoisesti ja toivottavasti alkaa jäljestää tarkemmin. Mutta tiukalla tuntumalla mulle tuli kieltämättä semmoinen olo, että koira kiskoo vaan lujempaa karkuun, alkaa vähän kisata. Pitkää suoraa "tyhjää" jälkeä ei kannata ajaa, vaan mieluummin paljon tapahtumaa (kulmia, keppejä, ruokaa). Kaikkee voi onneksi kokeilla, kun ei ole mitään menetettävää :) Ja tämmöiset leirit ovat hurjan antoisia, kun saa vinkkejä ja näkemyksiä monilta kokeneilta harrastajilta!

Ehdittiin tehdä pikaisesti esineruutuakin. Tallattiin kapea kaistale ja Kati vei sinne Luun nähden kaksi esinettä, yhden kerrallaan. Luu ei ehkä ihan tiennyt, mitä on tekemässä, mutta kovasti juoksenteli ja yritti jotain. Toi esineetkin, kun sattui ne löytämään :)

Meidän iltapäivän ryhmämme oli kutistunut alkuperäisestä aika reilusti, joten päästiin lopettamaan hyvissä ajoin. Olin ajatellut, että hyvällä säkällä voisin yrittää ehtiä illalla vielä TamSKin järkkäämiin flyball-kisoihin. Kisojen piti alkaa klo 18 joukkueilla ja soittelin kuuden jälkeen matkalta Johannalle, että mikä siellä on tilanne, voisko vielä ehtiä yksilöihin. Eivät olleet kuulemma vielä aloittaneet ja yhtä koiraa kaivattiin, jotta saisivat kolme joukkuetta täyteen. Houkuttelivat sitten meidätkin joukkuekisaan ja jäivät odottelemaan, että ehdittiin tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä paikalle! :D

Luu oli siis TamSKin toisessa joukkueessa. Myös HSKH osallistui yhdellä joukkueella, aika hienoa! Joukkueet menivät ensin yksitellen ajanotolla ja kaksi parasta kisasi voitosta. Luuhan on siis palloillut viimeksi Messarin kisassa pari vuotta sitten, eikä ole edes nähnyt noita uusia pallolaatikoita... Tein yhden harjoituskierroksen ennen kisaa, osasi se :D Joukkuekisassa sille sattui pari kertaa pallomoka laatikolla ja ekalla tuli sitten ohi paluuhypyistäkin. Tokalla korjasi aika hienosti hypyille, vaikka pyydysteli palloa ties mistä. Tällä kierroksella saatiin tarpeeksi hyvä aikakin finaaliin. Finaalissa hävittiin HSKH:lle, mutta ei kai kauheesti.

Yksilöissä pysyivät pallot hallussa ja Luu teki yhtä loppusuoraa lukuuottamatta puhtaita suorituksia. Kisa käytiin knock outtina ja saatiin kisata kaikkiaan kolmea koiraa vastaan. Nastaa vastaan (semifinaali tai joku) se tiputti ekassa erässä pallon vikoilla hypyillä, mutta voitti kaksi seuraavaa ja eteni finaaliin. Finaalissa pinnisti vielä ekan erän voittoon, mutta hävisi kaksi seuraavaa ja voiton HSKH:laiselle vesikoiralle. Tiukka kisa ja hauskaa oli! Lopuksi Luu kruunattiin vielä epäviralliseksi TamSKin mestariksi parhaana TamSKilaisena :) Royal Canin oli lahjoittanut kisaan palkinnot, joten saatiin kotiinviemisenä 3 x 3 kg koiranruokaa, ei huono viiden euron osallistumismaksulla ;) Lisäksi vielä pari lelua ja herkkuja.

Oishan tuossakin lajissa oikeasti treenaamista, jos sitä haluaisi oikeasti harrastaa. Huomasi jo tässäkin, että Luun heikoin lenkki taisi olla menovauhti. Vastustajat tuntuivat pääsevän siinä edelle, sen mitä nyt pystyi sivusilmällä seuraamaan. Toiminta pallokoneella on ratkaisevaa ja siinä olisi teknisesti treenattavaa (jo koiran fyysisen rasituksen vähentämiseksi), mutta loppukirit Luulla taisivat olla hyviä. Ehkä me kuitenkin pidetään tämä virallisesti neloslajina, sellaisena, jota harrastetaan tälleen kerran kahdessa vuodessa ;) Luun mielestä tämä on tietty ihan superlaji! Ja ainakin tämän kokemuksen perusteella palkinnoille pääsee sen kanssa huomattavasti helpommin kuin nyt vaikka agilityssa! :D

Flyball-kuningatar ja palkinnot: