Torstai-ilta lähti käyntiin valkkutreeneillä. Meitä oli treenaamassa vain neljä ja Paulakin lähti kesken kisaamaan, joten aikaa reilunpuoleisesti. Ja mä kun olin ajatellut vähän kevyempiä treenejä, kun sunnuntaina on Tuulian koulutus... Soile oli koutsina ja toi jonkun Lehtisen Jennin treeniradan, jossa teemana oli koiran jättäminen suorittamaan esteitä itsenäisesti. Eli rohkea liikkuminen seuraavaan kohteeseen.

Tehtiin pätkissä ja annoin Soilen palkata satunnaisesti. Apuohjaajaa pitäiskin käyttää useammin palkkaamassa, koska Nipsu jää siihen helposti kiinni. Nyt jouduttiin yhtä kohtaa tekemään monta kertaa, kun ei meinannut lähteä ohjaukseen mukaan...

Kolmosen vastakäännöksestä treenatiin nopeaa lähtemistä. Enkä mä kertaakaan niin aikaisin päässyt lähtemään, että Nipsu olisi kieltänyt, tai edes harkinnut kieltämistä. Hyvin otti hypyn, vaikka tein vaan pienen tökkäyksen ja menin jo. Näin ehdin pussin, hypyn ja okserin jälkeen valssaamaan.

Pituudelta aalle kääntyminen oli se, missä Nipsu lähti palkalle, eikä kääntynyt :D Ensin oli lenkittänyt muuten vaan ja ainakin yrittänyt mennä putkeen aan takana. Vastakäännös toimi tässä hyvin (ja ahdin aan jälkeen persjättöön), kunhan saatiin ajatus pois Soilen lelusta.

Toinen kepeillemeno oli tosi hankala. Yritin ensin valssata okserille ja vetää avokulmaan, mutta ei siitä valssista tullut mitään. Olin myöhässä ja se vaan valui. Tein sitten vastakäännöksen ja leikkasin jyrkästi kepeillä, tuntui paljon paremmalta. Valsseja pitäisi kyllä vaan väkisin tehdä ja treenata... Ne vaan huononee, kun korvaa ne aina vastakäännöksillä.

Oli kivaa, kun saatiin hinkata pätkiä ihan rauhassa ja kokeilla eri juttuja. Kun oltiin saatu pätkissä tehtyä, mentiin 0-treeninä koko rataa (30 estettä). Ja ihmeiden aika ei ole ohi - kerrankin ykkösellä läpi! :) Koko rataa mennessä huomasi, miten vauhdikas rata se olikaan ja jalka alkoi painaa jo alkupuoliskolla. Muutama ohjaus oli myöhässä, mutta selvittiin taistellen.

Treenien jälkeen lähdin Tallille, jossa oli ollut aksakisat. Aikatauluista päättelin, että se olisi jo tyhjänä ja pääsisi tokoilemaan. Maijukin jäi kisoista seuraksi ja ehti liikkuroida meille yhden setin. Tarkoitus oli tehdä kisamaista muutamalla yllärihäiriöllä / kaavan rikkomisella. Kaikki jotenkin tökki ja Luu oli ärsyttävän tuntuinen. Semmoinen keskittymätön. Ei varsinaisesti tahmea, mutta jotenkin puolitehoinen.

Ensin idari ihan normaalisti, olikohan M-S-I. Keuli seuruussa tosi paljon. Tamppasin ja annoin käskyt viiveellä. Ei istunut, mur! Uusinnalla asennot ok.

Luoksetulo. Maahanmenoon asti normaalisti, sitten Maiju yritti vapauttaa Luun. Ei tarvinnut kovasti yrittää, helposti lähti... Korjauksella ok. Sitten alusta uudestaan ja sama homma seisomisessa. Ja taas lähti. Tätä piti tehdä ihan useampi kerta, mutta lopulta alkoi olla skarpimpi ja kokonaisuus onnistui häiriköitynä. Stopit on kyllä tällä hetkellä ihan luokattoman huonoja :(

Ruutu. Merkillä kaukoja. Oli huono, ajatteli vaan ruutua ja tekniikka levisi. Jätti asentoja myös vajaaksi. Hinkutettiin sen verran, että alkoi vähän keskittyä oikeaan asiaan. Ruutuun ihan hyvin, siitä namia.

Ruudun loppu erikseen niin, että Maiju käveli mun kanssa ristiin ja kutsui Luun sivulle. Ekalla lähti (mun luokse sentään :D ) ja tokalla nousi ylös ja otti pari askelta. Harvinaisen vaikeaa siis tämäkin, ollaan tehty aiemmin paljon vaikeampana versiona. Sitten pysyi hyvin ja tuli mun kutsulla hyvin. Sivulle tulosta suoraan pätkä seuraamista. Tässä tuntui ihan hyvältä.

Loput jutut tehtiin itseksemme. En ehkä muista järkkää oikein, kun piti soveltaa suunnitelmaa.

Oisko aloitettu idarilla. Tässä innostuin jostain syystä treenaamaan seisomisesta mukaanottoa. (Myöhäisillan treeneissä kaksi päivää ennen koetta kannattaa keskittyä juuri tällaisiin asioihin ;) ) Siinä Luu jättää helposti katseen vasemmalle, jolloin seuraamaan lähtö on huono. Olen jonkun verran vahvistanut katseen suuntaa, mutta nyt yritin ihan tarjoamisen kautta saada sitä kääntämään päätä. Ja jonkunlainen ajatus alkoi asiaan tulla. Jonkun asentomokakin Luu tässä treenissä teki, ei ainakaan istunut monen seisomisen jälkeen.

Tunnari, rivi. Muistutus ennen lähetystä. Haisteli ekaa turhan läheltä, muuten etsintä ok. Palautus vaan tosi huono, joten uusin sen ja koko tunnarin. Tokalla ei sitten aloittanut oikein ja piti kutsua pois. Uusinnalla ok ja palautuskin parempi.

Hyppynouto, kapula oli valmiiksi hypyn takana. Tää oli ihan hyvä.

Ohjattu. Ja taas niitä kaukoja merkillä, kun jäi kaivelemaan. On se sitkeä! En laskenut, mutta monet vaihdot tehtiin ennen kuin alkoi yhtään parantua. Vikoissa oli jo ihan kiva asenne, mutta vieläkin näki, että vähintään puolet ajatuksista oli kapuloissa.

Ai niin, ekoilla merkille lähetyksillä lähti sukkana merkin ohi kohti rutuua tai kapulaa! Ja teki tämän useamman kerran! Voi morjens. Ja kun lähetin merkiltä hakemaan vasemman, haki ihan pokalla pallonsa, joka oli vasemmalla kentän laidalla. Tajusi kyllä itsekin mokansa. Uusinnalla heitin tietty pallon provosoivasti kapulan lähelle. Kapula nousi varmasti.

En muista, tehtiinkö jotain muutakin, mutta kauan me treenattiin. Melkoista vääntöä oli, ja vaikka en ollut kovin vakuuttunut, sainko edes erävoittoa, niin tänään treeneissä tuntui, että kannatti jaksaa :)