Oltiin Ylökkin kisoissa Luun kanssa. Tuomarina oli vieraileva tähti Jan-Egil Eide, jonka radat oli kivoja. Ei pelkkää luukutusta, vaan sai ohjatakin. Ja miettiä, miten ohjaa.

Iloisin mielin lähdettiin ekalle agiradalle, kun ei tarvinnut niistä ylösnousuistakaan huolehtia :) No, alussa tein pakkovalssin kakkoshypylle ja Luu tiputti riman. Se oli sitten siinä se rata, harmitti, kun en päässyt kokeilemaan loppua. Mutta kun nyt päätin ottaa loogisesti nollatoleranssin rimoihin myös kisoissa, niin näillä mennään. Pistin Luun hetkeksi maate, harmittelin, ja sitten poistuttiin radalta. Menin lämppäesteille sitten tekemään samaa, ja roiskaisi sielläkin pari kertaa! Päästiin sitten hinkuttamaan kunnolla ja lopulta pystyin ohjaamaan pakkovalssit huonosti ja provosoivasti, mutta rima pysyi. Pääsin sitten palkkaamaankin, ja jäi menetetystä radasta (6 € / este...) huolimatta kiva fiilis. (Olin treenannut samaa lämppähypyillä jo ennen rataa ja silloin kaikki rimat luonnollisesti pysyivät.)

Toinen rata vaikutti vähän vaikeammalta, mutta ihan kivalta silti. Puomin jälkeinen kohta jänskäsi, sekä puomi itsessään, kun ei olla viime aikoina hirveästi treenattu taaksejääntejä. Lisäksi tietty jännäsin takaaleikkausta muurille, siinä kun piti vielä ensin vetää koiraa muurille päin, ettei lue putkea. Alun Luu latasi tulemaan taas aika voimalla, mutta kääntyi juuri ja juuri putkeen. Muutaman vastalauseen saattelemana... Puomin ylösnousua en katsonut ;) Alastulolla jäi sitten jäkittämään. Kun ei heti mennyt alas, menin eteen auttamaan, mutta sika jäkitti silti...! Tuon ekan olisin hyväksynyt treenitilanteen (ja oman huonon rytmityksen) nojalla, mutta sen jälkeinen jumitus oli ihan tyhmää Luulta. Askel kerrallaan valutin sen sitten oikeaan paikkaan ja siirryin sitten itse kaikessa rauhassa sinne, missä mun piti olla :D Päällejuoksu onnistui ja rimatkin pysyi! Samoin muurin leikkauksessa ei ollut mitään ongelmaa, Luu luki sen hyvin, eikä yhtään jumittanut putkeen. Aan jälkeen huomasin, että mullahan on lenkkarit jalassa...! En tajua, miksen ollut huomannut vaihtaa kenkiä. Siinä tajusin sen siitä, että en saanut oikein pitoa liikkeellelähdössä ja meinas tulla hoppu putkenjälkeiseen elämään. Kiljumalla selvisin ;) Loppu vedettiin vähän jarru pohjassa, mutta en halunnut päästä Luuta lentelemään.

Puomi oli syvältä, mutta muuten olin Luuhun TOSI tyytyväinen. Se oli helppo ja kiltti ja ihana <3 Keskittyi hyvin esteisiin, tuli ohjauksiin ja kokosi käännöksiin. Joku rima taisi kolahtaa, mutta hyppeli hyvin vaikeimmatkin. Tulokseksi radalta saatiin 0,80, eli vähän nopeammin olisi voinut puomin selvittää ;) (Sijoituttiin toisiksi ja saatiin kuitenkin Pedigreetä, jee...) Mua ei juuri edes harmittanut. Olen onnistunut keskittymään Luun kanssa niin hyvin suoritustavoitteisiin, että vaikka toki vähän jossituttaa, niin päällimäisenä mieleen jäi tyytyväisyys siitä, että kykenemme tekemään ehjän suorituksen. Luu alkaa ehkä sittenkin kesyyntyä <3

Jan-Egilkin harmitteli palkintojenjaossa hitailua puomilla, mutta kehui, että "the rest was superb." :) Niin se olikin. Oikeasti vielä superimpaa, miltä näytti. Ja koska olin itse mielestäni hyvä (omakehu paras kehu :D), kun maltoin lopettaa ekan radan rimaan ja maltoin olla hosumatta tokan radan puomiepisodissa (tulosten sijaan opetin toivottavasti koiralle jotain - ja olin tietty reilu ja johdonmukainen ohjaaja), päätin ansaita itselleni illaksi siiderin ja herkkuja :)

Luun yliaikanolla