On tääkin. Aamulla lähdettiin yhdeltätoista ja kotiin palattiin puoli kahdeksan aikaan. Käytettiin Maijun kanssa Elli ja Luu siis Piiralla.

Vähän jännitti Luun tuomio, kun sen elämäntyyli on mitä on. Mutkallahan se sitten olikin ja oikealta puolelta aika jumissa. Piira epäili, että on mennyt jostain törmäyksestä tmv. Ihan tosi? Mistäköhän niistä? :D Luu antoi aluksi käsitellä tosi kiltisti, päätä mun piti vähän pitää lattiatasossa. Jossain vaiheessa sillä meinasi loppua kärsivällisyys ja alkoi purra mun käsiä... Mutta hyvin saatiin hoidettua ja ranka suoristettua. Nyt pitäisi vähän aikaa ottaa iisimmin ja ravata ja ravata, ettei ranka mene heti uudestaan vinkkeliin.

Hyvä ja helpottunut mieli kuitenkin reissusta jäi. Ei löytynyt mitään tuon kummempaa ja Piira sanoi, että Luun rakenne on oikein hyvä. Tuommoinen pitkäselkäisempi malli kehittyy kuulemma yleensä hitaammin kuin neliömäinen, mutta on loppupeleissä optimaalisempi ja kestää ehkä vähän paremmin käyttöä. Piira sanoi, että kun Luu vaan saa ajan myötä lihaksia, siitä tulee hyvä :) Nyt sillä ei ole selkälihaksia käytännössä ollenkaan ja ranka on siksi aika tapaturma-altis. Vaikka Luulle sattuu ja tapahtuu ihan päivittäisillä lenkeilläkin, niin olen kyllä tyytyväinen, etten ole kiirehtinyt sen kanssa agijutuissa. Näkeehän sen Luun liikkeistä ja olemuksestakin, että se on fysiikaltaan kaikkea muuta kuin valmis. Hirivittää ajatellakin, että reilun parin kuukauden päästä sillä olisi riittävästi ikää agilitykisoihin... Eipä tulisi mieleenkään hyppyyttää maksikorkeuksia vielä.

Lihaksiston kehittymistä voidaan edesauttaa jonkun verran jumppaamalla, mutta tärkeintä on vaan antaa ajan kulua. Ja ravata ja ravata... Kehittyy sitten kun kehittyy. Toiset kehittyvät vähän hitaammin kuin toiset. Kuten mun pentu :)