Perjantaina sain selän Voltarenilla ja parin tunnin metsässä köpöttelyllä niin paljon paremmaksi, että lähdin vielä illalla käymään tallilla. Nyt sitä ratatreeniä sitte.

Yritin tehdä Nipsun kanssa samaa rataa, jonka olin improvisoinut treeniryhmälleni torstaina (samalla kun esteitä hupeni ympäriltä Agirotulainaan...). Paino sanalla YRITIN. Voi että voi mennä treeneissä hermot! Päätin, että minähän saan sen pätkän mentyä nollalla läpi, vaikka sitten miljoonalla toistolla. Mutta miljoonan toiston jälkeen oli pakko luovuttaa. Ärsytti niin paljon, että huusin jo koirallekin (jostain aiheentyngästä sentään), kun aina sattui jotain. Nipsu meni renkaan sivusta, jätti kepit kesken, ohitti hyppyä ja mikä ehdottomasti ärsyttävintä, ei irronnut takaaleikatessa hypylle. Yhdellä pätkällä taisi tippua vain yksi rima. Seuraavalla rimat pysyivät, mutta Nipsu ohitti viimeisen hypyn. Ja sitä rataa... Ei isoja juttuja, mutta kun jotain saa päähänsä... Tein välillä Luun kanssa ja lopuksi yritettiin vielä muutama kerta uudestaan, mutta kun ei niin ei. Jäi kyllä tosi kakkamainen fiilis.

Luun kanssa kikkailtiin muutamalla hypyllä ja putkella. Yritin sillä samaa alkua kuin Nipsun kanssa, mutta se ei tahtonut onnistua. Vastaanotto kahden hypyn takaa, kääntö vähän sivuun kolmoshypylle ja lähetys putkeen, joka taas linjalla ekojen hyppyjen kanssa. Lähinnä Luu ohitteli kakkos- tai kolmohyppyjä. Lopulta teinkin saman toiselta puolen niin, että takaaleikkasin kakkosen ja kolmosen välissä ja se sujui ihan superisti. Täytyy kyllä tuo vastaanotto ja edessä kääntäminenkin harjoitella joskus. Sitten jatkettiin putkesta kahdelle rinnakkaiselle hypylle, joiden taakse menin valssaamaan. Tämä tietty vähän valui, kun Luu ei osaa jarrutuksia, ja toisaalta sille ekalle piti ohjata kunnolla. Mutta ihan nätisti Luu seurasi ohjausta, ei ryysinyt läpi eikä mitään. Toiselta hypyltä käännyttiin 180 astetta loppusuoralle. Siihen treenattiin jaakotusta, joka alkoikin sujua parin yrityksen jälkeen. Loppusuoralle Luu irtosi hienosti, vaikkei lopussa ollut leluakaan. Tuohon aloitukseen meinasi Luunkin kanssa palaa jo valmiiksi kireällä olevat hermot, mutta oikeasti Luu oli kyllä taas oikein hieno :) Pakko joka kerta hehkuttaa, miten tyytyväinen siihen tällä hetkellä olen, koska tiedän, että tämä ei tule jatkumaan. Vauhti, vimma ja itsenäisyys kun tuosta vielä vähän kasvavat, niin helisemässä ollaan. Mutta olen henkisesti valmistautunut! :D