Perjantaina Niinu oli kouluttamassa valmennusryhmäläisiä Tallilla. Parin perumisen takia sain ulkopuolisen paikan Nipsullekin. Treenasin Tuitun ja Nipsun kanssa ensimmäistä kertaa samaa rataa! Tutustumisessa en oikein tiennyt, miten toimia, kun piti kuitenkin tehdä vähän erilaiset suunnitelmat. Onneksi oltiin saatu ratapiirros jo etukäteen ja rataantutustumisaikaakin oli reilusti. Menin Tuitun kanssa ensin, joten tutustuin sen kannalta vähän paremmin. Nipsun kanssa olin sitä paitsi varma, ettei koskaan päästä kovin pitkälle, ei ainakaan radan loppuun :D

Tuitun kanssa päästiin ensimmäisellä yrityksellä 21 estettä, sitten tökkäsi keppien 22 aloitukseen. 3 ja 4 väliin tein persjätön ja nelosella jaakotin. Tein persjätön myös 6 ja 7 väliin ja vein siis 7 ja 8 vasemmalta. Tähän kokeiltiin erikseen myös oikealta vientiä ja poispäinkäännöstä kasille. Toimi sekin hienosti, vaikka luulin, että hidastaa! Ysin Tuittu taisi kerran hypätä väärin päin, kun oma rytmitys oli huono. 10-11-välin kaarros tahtoi valahtaa ja ensin valssasin yhdellätoista huonosti valuttaen, kun olisi pitänyt kääntää kroppa aikaisemmin menosuuntaan. Putkelta kepeille oli ihan hyvä, hain Tuitun putkensuulta ja tein persjätön hypyn ja pituuden väliin. Kepeillä jäin vasemmalle puolelle, mutta kääntö muurille meni hienosti. Tähän tuli hyvä vinkki omasta liikkeestä. Eli ei äkkinäistä tökkäisyä, vaan koiran pujotellessa pakitetaan ja käännytään jo valmiiksi toiselle puolelle. Aidalla 20 pyöritin ihan perinteisesti, heitin hypylle 21 ja yritin viedä kepeille mennen itse keppien vasemmalle puolelle. Tässä Tuittu ei siis ekalla kierroksella kääntynyt kepeille. Koitettiin uudestaan niin, että koitin vetää sille parempaa linjaa puolivalssilla 21:n jälkeen. Tuittu ei oikein lähtenyt puolivalssiin, mutta haki kepit ihan superisti :) Aatteli kai, että tässä rueta turhia kaarroksia juoksemaan...

Keppien jälkeen hypyltä putkeen tein ensin hypyllä valssaten ja putkelle pakkovalssaten. Tämä oli ok, mutta koitettiin myös suoraan vientiä radan sisäpuolelta (toimi hienosti, paitsi ekalla yrityksellä, kun blokkasin putkensuun....) ja kääntöä pimeään kulmaan ulkopuolelta (myös ok, mutta itsestä ehkä kankeimman tuntuinen). Loppu 24-31 tosi hyvin. Tein 25-26 väliin persjätön ja 26:n jälkeen valssin. Hienot pienet kurvit, hieno pieni koira :) Jätettiin Tuitun kanssa viitisen minuuttia käyttämättä, mutta en halunnut hinkata hinkkaamisen takia. Ajattelin myös, että voin käyttää Nipsun kanssa sitten sen ylimääräisen viisiminuuttisen...

Sitten Nipe. Ensin vähän töksähti neloselle, mutta jatkettiin rataa ja päästiin muistaakseni ekoille kepeille asti. Vai olisiko 9-11 -välissä tullut jotain...? Alussa valssasin 3 ja 4 väliin ja jaakotin nelosella. Jaakotuksen ajoituksen kanssa oli vähän säätöä, joko liike pyssäsi tai ajauduin liian pitkälle. Lopuksi treenattiin tätä kohtaa takaaleikaten, joka olikin yllättävän vaikeaa. Tehtiin pari toistoa palkan kanssa ja saatiin leikkaus toimimaan. Mä kiirehdin aluksi liikaa neloselle, enkä ohjannut hypylle kunnolla. Näitä pitää kyllä treenata Nipsun kanssa. Yksi Tuittu-syndrooman oire on, että välttelee takaaleikkauksia ;) Aluksi meinasin valssata 6 ja 7 väliin, mutta vaihdoin suunnitelman poispäinkäännöksen kasilla. Se toimi hienosti. Luulin, etten ehdi vaihtamaan puolta 14 ja 15 välissä, joten leikkasin viidellätoista ja koitin heittää kepeille niin. Ehdin kuitenkin ihan hyvin valssamaan hyppyjen väliin, jolloin kepeille ohjaus helpottui. Treenattiin tätäkin kuitenkin lopuksi takaaleikkauksella, ja kun muutaman yrityksen jälkeen saatiin ajoitus kohdilleen, toimi niinkin. Piti vain liikkui rohkeasti kepeille, mutta antaa sitten Nipsulle rauha aloittaa pujottelu.

Kepeille 22 vein oikealta puolelta hypyllä 21 valssaten. Hyvin meni avokulmaan :) Putkelle 24 kääntöä tehtiin palkan kanssa, kun ei meinannut ensin onnistua. Muutaman palkkatoiston jälkeen onnistui sitten radan osanakin. Loppu putkelta 24 eteenpäin meni Nipsunkin kanssa moitteetta. 25 ja 26 välissä valssasin, muuten niinkuin Tuitunkin kanssa. Ja me siis tosiaan päästiin sinne loppuun asti! Sen lisäksi ehdittiin treenata montaa kohtaa vielä erikseen. Mentiin jopa monen esteen pätkiä, joista saatiin pelkkiä kehuja :) Niinukin totesi, että on mulla kyllä kaksi aika erityyppistä koiraa... No, eipä käy harrastaminen tylsäksi ja yksitoikkoiseksi :)

Mutta kyllä vähän jaloissa tuntui ja poskia punotti, kun oli juossut kahden koiran kanssa. Niinhän sitä pitääkin. Omien treenien ja loppujäähkien jälkeen jäin vielä hetkeksi katselemaan viimeistä ryhmää. Luukin pääsi painimaan ihanan ja hurjan Lorun kanssa. Kokoerosta huolimatta yhteinen sävel löytyi aika nopsaan. Luun täytyi tosin välillä keskittyä tarkkailemaan radan tapahtumia ja Loru sai kiipeillä selän päällä ja pureskella Luuta kaikessa rauhassa :D