Maanantaina treenattiin "tavoitteellisen kilpailuryhmän" kanssa. Meitä oli tosin vain kolme, meidän lisäksemme Maiju ja Miinu. Helle verotti väkeä, mutta tuulisessa Eteläpuistossa oli lähes inhimilliset oltavat. Luu olisi ainakin jaksanut vaikka mitä...

Tehtiin ensin seuraamista. Otin nyt pidempääkin pätkää ja yritin imuttaa päätä. Ei mennyt kamalan hyvin. Luu ei myöskään keskittynyt parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ihan kelvollisesti siihen nähden, että toisella puolella mentiin agilityä ja toisella heiteltiin frisbeetä ;) Sitä agipuolta vähän jännäsin, mutta Luu ei edes harkinnut sinne sinkoamista! Olin toki tosi tarkkana. Maijua ja Miinua pyysin vähän seurailemaan muuta kroppaa seuraamisessa, kun itse keskityin päähän. Se kuulemma näytti aika... no, nuorelta ;) Meni sinne ja tänne ja silleen. Perusasennoissa Luu kiertyy välillä taakse. Mutta asia kerrallaan...

Sitten otettiin muutama ruutuun meno. Maiju vei lelun pari kertaa Luun nähden ja kolmannella vähän salaa (ekaa kertaa näin). Lähetin ekan sivulta ja muut lähempää ruutua. Muuten hyvä, mutta vähän kaarsi taas vasemman kautta. Etureunasta kuitenkin sisään. Luu ottaa lelun aina vasemmalta, joten saattaa ennakoida sitäkin. Tai sitten se ottaa lelun vasemmalta, koska kaarrottaa sitä kautta... ;)

Kolmantena ja viimeisenä tein innoissani noutoa, kun se meni viimeksi niin hyvin. No eipä mennyt enää. Aluksi metallin tuontia eteen. Muutaman Luu teki ihan ok, mutta sitten lopahti kiinnostus ihan täysin ja Luu meni makaamaan kentän laidalle (!). En oikein tiennyt, oliko se puhdasta keskarin näyttöä vai mitä, mutta pidettiin pieni tauko ja yritettiin uudestaan, jolloin saatiin taas pari hyvää toistoa. En oikein ymmärrä tuota koiraa näissä kapulahommissa. Välillä se suhtautuu kapulaan suorastaan maanisesti ja välillä näyttää, että ei vois kyllä vähempää kiinnostaa. No, tein vielä parit vauhtinoudot. Metallin jätti taas ensin tuomatta, mutta kävi sitten hakemassa. Puisella oli kyllä taas ihan hyvä. Jospa näitä nyt vaan sitkeästi treenailisi ahkerammin, niin näkee, mihin suuntaan homma edistyy.

Jäin vielä tekemään Tuitunkin kanssa paria juttua. Tuittu osallistui myös paikkamakuuseen, kun Luusta ei moiseen vielä ole. Oltiin melkein neljä minuuttia piilossa. Tuittu oli aika tarkkana, kun joka puolella oli koiria ja häiriötä, mutta pysyi.

Ruutuun jätettiin yhdessä palkka ja tehtiin välissä ihan pieni seuraamispätkä ja liikkeestä istuminen. Jäi ekalla seisomaan, josta sanoin vähän rumasti ja kävin painamassa pepun maahan. Tokalla istui :) Ruutuun meni tietty hyvin. Otettiin vielä pari tyhjään ruutuun lähetystä. Ekalla jäi ihan vasempaan etukulmaan (korjasin), tokalla meni paremmin.

Sitten tehtiin hyppynoutoa puukapulalla. Hinkattiin vinoja heittoja, ja hinkattiin vähän liikaa. Lopulta piti helpottaa jo aika tavalla, että sain Tuitun tekemään oikein.

Loppulenkillä Luu pääsi tietty taas uimaan. Aallot oli aika isoja, välillä ihan vaahtopäitä. Luuta se ei häirinnyt, vaan se puski aallokon läpi hirveällä raivolla ja sukelteli keppejä laineiden vyöryessä yli... Sitten se tuli kepin kanssa rantaveteen, istui selkä rantaan päin ja tuijotti järveä. Aallot velloivat sen 12-kiloista kroppaa edestakaisin, mutta ilmeisen hauskaa sillä oli. Millaistahan olisi olla bordercollie?