Eilen korkattiin uusi agikisavuosi. Mun piti kerrankin ilmoittaa vain Luu ja viettää vähän leppoisampi kisapäivä, mutku Nipsu oli mulla joka tapauksessa hoidossa... Eli taas suhattiin ristiin rastiin kuudella eri radalla. Nyt aikataulut sattuivat osumaan niin, että hyppärin (joka oli molemmille sama) jälkeen agiratojen tutustumiset osuivat lähes päällekkäin. Kävin siis tutustumassa kahteen rataan peräkkäin. Toisaalta vähän simppelimpää.

Ensin oli Nipsun hyppäri Muotkan Esan radalla. Haastava alku, mutta kiva rata. Kolmonen ois kannattanut kierrättää keppien puolelta, mutta en vaan uskonut ehtiväni sillä tavalla jatkoon, joten nössöilin ja pyöritin. Pyöritys meni tosi kököksi, kun Nipsu ei heti lukenut kolmosta (sitä peitti väkisin itse), mutta selvittiin sentään. Loppu menikin ihan kivasti. Pussia edeltävästä hypystä Nipsu meinasi kaartaa ohi ja sitä ronkkiessa meinasin myöhästyä takaakierrosta, mutta sain vielä siihen saksalaisenkin väännettyä. Hyvin alkoi tämä vuosi, 0-voitto! :)

Nipsu C

Makseilla siis sama rata. Mietin jo minien aikana, että miten ihmeessä edes yritän ohjata sitä alkua Luun kanssa... Mutta tutustuessa huomasin, että pituus muutti kohdan erilaiseksi, ja kun hyppyjen aikanakin saa maksin kanssa vähän enemmän aikaa, niin tämä tuntui itse asiassa helpommalta. Vähän siihen nelosen valssiin ehtiminen silti mietitytti. Luun liitäessä kolmosen pakkovalssihyppyä ehdin kuitenkin tarpeeksi. Ja Luulla sattui olemaan hyvä päivä - tai hetki - ja se malttoi hypätä nätisti :) Luulin kyllä, että kolmosen rima tippui, oisko sitten rapsahtanut...? Putkijarrun muistin tehdä huolellisemmin kuin Nipsun kanssa ja sain Luun oikeaan suuntaan. Liukastui silti siinä kurvissa... Saksalaisessa tuli sitten rima. Luu hyppää saksalaiset ihan kohtuuhyvin, mutta kai mä sitten ohjasin huonosti. Ei ollut edes törkeä roiskaisu, vaan osui tyyliin takajalkojen varpailla. Pienestä se nolla ja hyppy-serti voi olla kiinni... Mutta olin todella tyytyväinen, Luun kanssa oli huikean hieno mennä, kun sujui! <3 Huikea oli nähdä aikakin tuloksissa, jäätiin vain puolisen sekkaa Fusta...! Luulla siis luokan toiseksi nopein aika.

Luu C

Nipsun kanssa siirryttiin sitten toiselle radalla, jossa varsinaisena tuomarina oli Räsäsen Minna ja harjoitusarvostelijana Janne Karstunen. Agilityradat oli vauhdikkaita! Ensimmäisellä oli heti alussa kolmen takaakiertoa putkeen. Nää onnistui, mutta vikalla tippui rima. Se oli korkeampi kuin muut, mutta eipä sen pitäisi haitata. Meillä on treeneissäkin AINA rimat vaihtelevilla korkeuksilla. Puomilla oli aika pakko ottaa sivuetäisyyttä. Se ei näillä "uusilla" pysäytyksillä vielä toimi ja Nipsu tulikin läpi. Jäin sitä puomia siinä hetkeksi miettimään ja sitten olinkin tuhannen myöhässä. Loppu taisteltiin oikein, mutta toinen rima vielä alas. Se oli Nipsulta vähän ruma roiskaisu. Ei tuntunut hyvältä tämä rata, vaikka luokan nopein aika tehtiinkin.

Nipsu B

Luun agiradat olivat Muotkan. Kivoja molemmat. Semmoisia, että ensin joku näytti ihan mahdottomalta, mutta kyllä niihin vaan ohjaus oli löydettävissä ;) Eka agirata levisi Luun kanssa ihan totaalisesti. Sattui vissiin radalle vahingossa mukaan se kuuluisa kaverin koira. Ei vaan, oli ohjaajassakin vikaa. Kun sokka irtoaa esteellä kaksi, niin siitä on jotenkin vaikea päästä enää juoneen kiinni. Parhaimmillaan taidettiin tehdä neljä estettä putkeen. Ja lopetettiin kesken radan puomille, jonka Luu tuli täpöjä läpi. Jos on niin tyhmä, ettei aikaisemmista sekoiluista tajua, niin se viimeistään kertoo, että nyt on kiekat liikaa kaakossa.

Jotta kuva ei olisi liian ruusuinen:

Luu B

Nipsun vika rata oli aika samantyyppinen kuin ensimmäinen. Bonuksena putki-kontaktierottelua ja ihan kaamea loppusuora. Töksähdettiin esteellä kaksi, mutta siitä ei kai tullut kieltoa. Loppusuoralla en pystynyt tekemään muuta kuin juoksemaan hulluna. Yhdestä hypystä Nipsu sitten tuli ohi, joten hylly.

Nipsu A

Nipsun keinut olivat muuten nyt vähän parempia! Ei täydellisiä, eikä edes superhyviä, mutta parempia :)

Vielä yksi. Tykkäsin tästä! Kolmoselle elämän ja kuoleman jarrutus, jarrutti vähän. Meni kuitenkin vissiin kaikki energia siihen ja lähetin kepeille huonosti. Luuhan ryysi sitten heti kolmosväliin. Muuten tämäkin tuntui taas tosi hyvältä, Luu hyppäsi todella nätisti ja ohjautui kevyesti. Silleen "Luu-kevyesti" ;) Puominkin teki hyvin. Eikä ratkennut liitoksistaan, vaikka tein persjätön vauhdikkaalle suoralle. Lopussa olin myöhässä, mutta ei rankaissut edes rimoilla <3 Päivän toinen vitonen!

Luu A

Välillä nää Luun läheltä piti -radat meinaa jo turhauttaa, mutta äkkiä se unohtuu. On mieletöntä, että ollaan päästy jo näinkin pitkälle ja selvitään isosta osasta ratoja vain pikkuvirheillä. Mielettömintä on se tunne, minkä tuo koira radoilla mulle tarjoaa. Silloin kun ollaan samalla radalla ja samassa rytmissä... Huoh <3